Kuva yllä. Pikkulottia laulamassa. Kuvaaja Thérèse Bonney, 1939. Museovirasto.

Lotat - uutterat uurastajat ja puolustustahdon kohottajat

Naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö Lotta Svärd toimi vuosina 1920 - 1944. Järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944.

Ensimmäisinä toimivuosinaan järjestö tuki suojeluskuntia. Sotavuosina 1939 - 1945 naiset pääsivät armeijaamme tukiessaan miesten lailla tositoimiin. Vaikka lotat sotilaiden lailla työskentelivät sotavuosina aikana, jolloin koko kansakunta kamppaili olemassaolostaan, niin lottienkin elämään kuului myös paljon ilon ja riemun hetkiä - sekä viisautta ja lämpöä.

Sodan kovissa koettelemuksissa selviytymään auttoivat lottien yhteenkuuluvuus ja keskinäinen huolenpito, kuten myös huumori ja hauskanpitokin hullutteluineen. Ehdittiinhän kaiken tositoimen lomassa myös laulaa, tanssia ja huvitellakin. Tätä edesauttoi se, että monet lotista olivat vielä hyvin nuoria.



Lotta lieden ääressä kahvia kaatamassa. Nurmeksen museo.

On vaikeaa sanoa oikeastaan mitään sellaista tehtävää, joissa lotat eivät olisi olleet mukana. He huolsivat, hoitivat ja rakensivat, päivystivät ja puuhasivat, keittivät, kokkasivat ja muonittivat, selvittelivät toimistotyöt, pesivät vaatteet, korjasivat ne ja valmistivatkin niitä. Kaiken ohessa he aurinkoisella ja positiivisella olemuksellaan levittivät ympärilleen uskoa huomiseen - ja kansallista puolustustahtoa.

Lukemattomien, perinteellisesti naisille luetujen tehtävien ohessa lotat tekivät monia sellaisia asioita, joilla oli suorempi ja läheisempi kytkös myös sotilaalliseen toimintaan. Suoranainen, aseellinen toiminta oli lotilta kiellettyä. Periaatteessa, ihan etulinjassa he eivät saaneet edes liikkua, vaikka asemasotavaiheessa tuo sääntö oli väljä - eivätkä lotat koskaan kaukana etulinjasta olleet.



Lotat viestihuoltokursseilla opettelemassa sähkötystä - Tuusula, Syvärannan lepokoti 15.8.1941. SA-kuva-arkisto.

Silti, lottien työ oli rintaman läheisyydessä vaarallista, sillä he olivat kanttiineineen vihollisen tykkitulenkin ulottuvilla. Joissakin tehtävissään, kuten esimerkiksi valonheitinlottina, lotat olivat jo lähes osana omaa, vihollista tulittavaa sotilasosastoa. Valonheittimillä lotat saalistivat pimeältä taivaalta vihollisen koneita ilmatorjunnan ja omien hävittäjien kohteiksi.

Lotat olivat mukana ilmavalvonnassa, sekä kaikkinaisissa sota-ajan posti-, puhelin- ja radioliikenteen tehtävissä.



Lotta ja lehmä. Ilomantsi 22.7.1941. SA-kuva-arkisto.

Lottien tärkeimpiä tehtäväalueita olivat myös niin sota- kuin kenttäsairaalatkin, joiden henkilöstöön he kuuluivat.

Yksi merkittävimmistä lottien työtehtävistä oli muonittaminen. Lotat laittoivat ruokaa esimerkiksi kertausharjoituksissa, Karjalankannaksen linnoitustöissä, esikunnissa ja sairaaloissa sekä pitivät kanttiineja rintaman läheisyydessä. Lottien kanttiinit ovat tärkeä osa suomalaista sotahistoriaa, ja juuri kanttiineistaan lotat usein muistetaankin.

Sotaoloissa liikekannalla olivat nuoret sotilaat ja nuoret lotat. Eipä ollut mikään ihme, että myös romantiikkaa liiteli ilmoilla. Lottien ja sotilaiden kesken varsin yleisiä olivat avioliitotkin, ja häitä saatettiin viettää rintamallakin. Nehän olivat silloin tietystikin rintamahäät.



Rouva Fanny Luukkonen käymässä Lotta Svärd-lehden toimituksessa. Rouva ja pikku lotat. Helsinki 24.2.1942. SA-kuva-arkisto.



Lotta Svärd, Albert Edelfeltin kuvitusta Vänrikki Stoolin tarinoihin. - Lotta Svärd on Johan Ludvig Runebergin kirjoittama ruotsinkielinen runo, joka sisältyy hänen teokseensa Vänrikki Stoolin tarinat. Se on teoksen vuonna 1860 ilmestyneen toisen osan neljäs runo. Runo kertoo samannimisestä Suomen sodan aikana Ruotsin joukkojen mukana kulkeneesta naisesta, joka huolsi sotilaita ja myi näille viinaa. Svärd tarkoittaa suomeksi miekkaa. Lotta Svärd on runossa kuvattu isänmaallisena ja äidillisenä hahmona sotilaille. Runon mukaan nimettiin Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, Lotta Svärd.

Lottalupaus

Lottalupaus annettiin tavallisesti kirkossa juhlallisessa ja arvokkaassa tilaisuudessa:

"Minä N.N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta-Svärd järjestön sääntöjä."

Vuonna 1937 painettujen sääntöjen mukaan lotta-lupauksen sanamuoto oli:

"Minä N.N. lupaan kunniasanallani että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudatan toiminnassani ”Lotta-Svärd” yhdistyksen sääntöjä."

Lotta Svärdin Kultaiset sanat. Kuva Uudenkaupungin museo.



Ilmavalvontalotta Ellen Kiuru Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa. Lahdenpohja 11.7.1942. SA-kuva-arkisto.

Ilmavalvontalotat, valonheitinlotat, muonituslotat, kanttiinilotat, varuslotat, kanslialotat, radistilotat, säähavaintolotat

Lotta Svärdin tehtävät oli ryhmitelty jaostoittain: lääkintäjaosto, muonitusjaosto, varusjaosto, toimisto- ja viestijaosto, keräys- ja kansliajaosto sekä kenttälotat. Jokainen lotta kuului vähintään yhteen jaostoon. Jaostoissa toimivat lotat jaettiin kahteen ryhmään: toimenlotat ja huoltolotat.

Toimenlotan oli oltava terve, käytännöllinen ja elämäntavoiltaan moitteeton sekä vapaa noudattamaan käskyjä hälytyksen sattuessa. Lottalupaus velvoitti häntä seuraamaan suojeluskuntaa suojeluskuntapäällikön alaisena. Muut toimivat jäsenet olivat huoltolottia.



Lotta Helsingin asemalla pistää henkilöllisyystodistusta taskuunsa - Helsinki 20.6.1941. SA-kuva-arkisto.

Toimenlotan oli oltava valmis lähtemään heti kotiseutunsa ulkopuolellekin, varusteiden oli oltava aina kunnossa. Paikallisosasto huolehti siitä, että lotat saivat varusteensa: selkäreppu, lottapuku, alusvaatteet, korppuja, teetä ja sokeria sekä kenttäpullo ja -kattila, jotka riippuivat repun ulkopuolella.

Erilaisten tehtäviensä mukaisesti lotilla oli eri nimityksiä, jotka kertoivat sen, mitä he tekivät. Siten oli olemassa ilmavalvontalottia, valonheitinlottia, muonituslottia, kanttiinilottia, varuslottia, kanslialottia, radistilottia ja säähavaintolottia. Varmasti monia muitakin erityistehtävien lottia.



Virolahtelaiset lotat keittopuuhissa 7.8.1941. SA-kuva-arkisto.



Lotat ovat löytäneet samofarin. Kiestinki 14.8.1941. SA-kuva-arkisto.



Kuva Lahdenpohjan ilmavalvontatornista, jossa kuvattiin ilmavalvontalottia. Kuvassa ilmavalvontalotta Ellen Kiuru. Lahdenpohja 11.7.1942. SA-kuva-arkisto.

Muotokuvattavaksi on asettunut lotta Vuokko Leino vuonna 1942. Kuvaaja Otso Pietinen. Kuva Museovirasto.



Lahdenpohjan ilmavalvontatorni, ilmavalvontalottaa (Ellen Kiuru) kuvataan - Lahdenpohja 11.7.1942. SA-kuva-arkisto.



Lotta S. Rykmentin esikunnan konekirjoittaja etulinjoilla. Ritarijärvi 28.7.1941. SA-kuva-arkisto..

Lottapuku

Lottapuvun malli hyväksyttiin vuonna 1922. Lottapukua saa käyttää vain sellainen henkilö, joka on ollut jäsenenä Lotta Svärd -järjestössä. Lotat pukeutuivat työssään aina puuvillakankaiseen lottapukuun. Lottapuvussaan lotan piti aina käyttäytyä arvokkaasti. Tupakointi ja alkoholin kikatteleva napostelu, kuten myös tarjoilu lottapuvussa oli luonnollisestikin tyystin kiellettyä. Turhat, omat korut lottapuvun yhteydessä olivat myös kiellettyjä - vain vihkisormus teki poikkeuksen, se sallittiin. Vain yhdistyksen omia merkkejä sai käyttää puvun kanssa.

Juhlapuku on villakankainen. Lottalupausta annettaessa, tervehdyskäynneillä, lottapäivillä ja muissa isänmaallisissa juhlissa eli juhlatilanteissa puvun kanssa käytetään käsivarsinauhaa ja valkoisia käsineitä sekä lottalakkia. Mantteli on sadetakkimallinen päällystakki. Irrotettava villavuori on talvikäyttöä varten.



Eversti Maskula, pikkulotta Maija-Liisa Maskula ja karkeakarvainen taistelulähetti Priha. Lemi, Kantturaniemi juhannuksena 24.6.1941. SA-kuva-arkisto.

Pikkulotat eli lottatytöt

Pikkulotat ovat olleet varsinaisten lottien apuna, aputyttöinä ja hyvin monenlaisissa tehtävissä. Pikkulottien toiminnan tarkoitus oli opettaa tyttöjä rakastamaan kotia, uskontoa ja isänmaata sekä kunnioittamaan vanhempia. Osastot jaettiin kasvatus- ja opetustyön helpottamiseksi kahteen ikäryhmään: 8 - 13- ja 14 - 16-vuotiaisiin.

Pikkulottien toiminta aloitettiin vuonna 1931 ja mukaan pääsivät vanhempiensa suostumuksella, kaikki kahdeksan vuotta täyttäneet tytöt. Varsinkin maaseudulla tyttötyö lähti reippaasti käyntiin. Tyttöosastoja oli vuonna 1935 jo 512 kappaletta ja niissä oli 13 066 pikkulottaa. Lottatyttöjen oma merkki oli heraldinen ruusu.



Pikkulottien kultaiset sanat kehyksissä. Valmistusaika 1939 - 1944. Kuva Lottamuseo.

Pikkulotille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta. He osallistuivat erilaisiin töihin aikuisten lottien kanssa. Pikkulotat joutuivat sotavuosina nuoresta iästään huolimatta varsin vaativiin tehtäviin ja työskentelivät esim. sairaaloissa ja kanttiineissa sekä auttoivat varusjaoston lottia. Pikkulottia alettiin nimittää lottatytöiksi jatkosodan aikana vuonna 1943, koska pikkulotta-nimi ei enää kuvannut sitä vastuullista työtä, jota nämä nuoret tekivät. Lottatyttöjä oli vuoden 1943 lopulla 48 858.

Lottatyttöjen toiminta päättyi yhtä aikaa Lotta Svärd ry:n kanssa; järjestössä oli tuolloin 52 000 lottatyttöä eli alle 17-vuotiaista jäsentä.

Lähteitä
*Wikipedia: Lotta ja pikkulotta
*Yle, Akuutti: Pikkulotat ja lotat jälleen arvossaan
*Olavi Linturi: Kenttälotat
*Lotta Svärd Säätiö
*Janne Niemistö: Pikkulotat eli lottatytöt
*Kaisa-Maria Peltokorpi: On elettävä kun koska tahansa voi kuolla - Lottien selviytyminen sodassa 1939 -1945

Kuva alla, lottanelikko muotokuvassa. Kuva Museovirasto.