Omituisten otusten kerho

Kädellisissä meitä ihmisiä on ulkonäöltäänkin joka lähtöön, mutta eivätpä apinatkaan jää tässä suhteessa jälkeen. Apinoiden mukana kuvastossa on myös yksi kummituseläinkin.

Nenäapina (Nasalis larvatus)

Kylän nenäkunkku. Nenäapina elää Borneon saarella Indonesiassa ja se on erittäin uhanalainen laji. Jäljellä on enää noin 1 000 yksilöä. Alkuasukkaiden "valkoiseksi mieheksi" kutsuman nenäapinan kuvaa katsoessa katse väkisinkin tarkentuu sen nenään. Vanhoilla uroksilla nenä roikkuu jopa 15 cm pituisena, kuin jokin vetelä säkki, ohi suun aina alaleukaan saakka.

Vanha eläinkirja kuvailee nenäapinan nenää näin.

"Katsojan huomio kiinnittyy heti sen komeaan nenään. Tämä ulkonee pitkänä, kurkkuhedelmän näköisenä, veltosti alaspäin riippuvana pötkynä ja kuuluu oikein vanhoilla koirailla olevan niin pitkä, että se on tiellä, kun apina panee ruokaa suuhunsa. Tällöin sen täytyykin toisella kädellään työntää nenä sivulle, ja toisella kädellä tai jalalla työntää samalla lehtiä suuhun.

Sitä paitsi nenä voi venyä ja lyhetä sekä muuttaa muullakin tavoin muotoaan aina omistajansa mielentilan mukaan. Ollenkaan ei nenäapinan leveä leukaparta ja kanelinruskea naama vähennä sitä ihmetystä, minkä valtaan joutuu, kun sitä katselee.

Koko apinan kasvoissa ja ilmeessä on olevinaan kuin jotakin ihmismäistä. Hetken jo luulee katselevansa jotakin kaukaista serkkuaan, jollei naapurin Paavoa, mutta sitten hätkähtää, eikä tiedä että pitäisikö nauraa vaiko vain hiljaa ihmetellä".

Filippiinienkummittelija (Tarsius syrichta)

Hymyilevä veitikka. Pienet, vain 80 - 140 grammaa painavat filippiinienkummittelijat ovat kiehtovimpia kädellisiä. Koko pikkuruisen eläimen ruumiin pituus on 8 - 16 cm. Filippiinienkummittelija on yöeläin ja siksi sen silmät ovat suuret ja korvat hyvin liikkuvat. Silmiään eläin ei pysty liikuttamaan juuri minkään vertaa, mutta tämän korvaa se, että pää kääntyilee 180 astetta. Filippiinienkummittelija on yhtä aikaa sekä outo, että puoleensa vetävä.

Valkonaamamarmosetti eli geoffroynsilkkiapina(Callithrix geoffroyi)

Tuima partaniekka. Laji asustaa endeemisenä melko suppealla alueella itäisessä Brasiliassa.

Mandrilli (Mandrillus sphinx)

Värikäs uurrekuono. Afrikan Kamerunin ja Gabonin metsissä elävä häntäapinalaji. Sen ruumis on 55 – 95 cm:n pituinen. Koirasmandrilli on suuri ja raskasrakenteinen ja sillä on pitkä ja uurteinen kuono, jossa on useita värisävyjä. Mandrillit nukkuvat puissa, mutta elävät maassa liikkuen 20–50 yksilön ryhmissä, joita johtaa yksi tai useampia vanhoja uroksia.

Jaavanmakaki eli jaavanapina (Macaca fascicularis)

Pyhä apina. Jaavanmakaki eli jaavanapina on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva apinalaji. Painoa tällä apinalla on 2,5 - 8,3 kg ja pituutta 38 - 65 cm.

Ubudissa, Balilla, Indonesiassa sijaitsee Ubudin apinametsä. Suojelualueella elää yli 1 260 pitkähäntäistä jaavanmakakia, joita paikalliset balilaiset pitävät pyhinä. Apinat edistävät ainutlaatuista yhteyttä ihmisten ja villieläinten välillä.

Vaippapaviaani eli hamadryas eli pyhäpaviaani (Papio hamadryas)

Viisas kuin Einstein. Vaippapaviaanin levinneisyysalue ulottuu Sudanin Port Sudanista noin 8. leveyspiiriltä Somaliaan, lisäksi sitä tavataan Arabian niemimaan etelärannikolla. Täysikasvuisella uroksella on huomiota kiinnittävä helmenharmaa harja, joka tuo mieleen Einsteinin hiuskuontalon. Kooltaan vaippapaviaani on keskikokoinen ja täysikasvuisena uroksen massa voi olla 25 kg. Lajin yksilöt ovat pituudeltaan ilman häntää noin 60–72 cm.

Oliivipaviaani eli anubispaviaani (Papio anubis)

Muinaisen Egyptin pyhä apina. Afrikkalainen oliivin värinen apinalaji. Täysikasvuinen uros on lähes 100 senttimetriä pitkä, sen häntä on 70 senttimetriä ja painoa saattaa olla jopa 45 kiloa. Naaraat ovat vain puolet uroksen koosta.

Kalju-uakari (Cacajao calvus)

Murheen murtama mietiskelijä. Kalju-uakarilla on punainen ja kalju pää. Kaikki maailman murheet näyttävät painavan kalju-uakaria, joka näyttää kaiken aikaa syvämietteiseltä ja suorastaan surun murtamalta. Tällä sademetsässä Brasiliassa ja Perussa elävällä apinalla on painoa 2,3 – 3,5 kiloa. Sen pään ja vartalon yhteispituus on 36 – 57 senttimetriä; häntä on vain 14 – 19 senttimetriä pitkä. Laji elää ryhminä, joissa voi olla jopa 200 apinaa, vaikkakin tavallisin määrä on 30.

Lumiapina (Rhinopithecus roxellana)

Lumimaiden älykäs väriläiskä. Lumiapina on Kiinan keskiosissa elävä lehtiapinoiden alaheimoon kuuluva kädellislaji. Lumiapinauroksen pituus on 58–68 ja naaraan 47–52 senttimetriä. Uroksen paino on 15–40 kilogrammaa (useimmiten 20) ja naaraan 6–12 kilogrammaa. Lumiapinoita on jäljellä vain 8 000–20 000 yksilöä, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Muiden apinoiden tavoin lumiapinat ovat melko älykkäitä. Ne elävät laumoissa, joiden koko on kesällä yleensä korkeintaan 200 yksilöä ja talvella 20–30 yksilöä.

Valkopääsaki (Pithecia pithecia)

Taitava sorminiekka. Uuden maailman apinoissa Etelä-Amerikassa on kierteisapinoissa heimo uakarit, ja siihen kuuluu kuvan valkopääsaki. Vain uroksella on valkoinen naamakuvio. Valkopääsakit ovat sademetsäjokien lähistöllä eläviä apinoita, jotka eivät juurikaan laskeudu puistaan maan pinnalle. Ne elävät Pohjois-Brasilian, Venezuelan ja Guyanan metsissä. Sakit ovat etenkin siementen, marjojen ja hedelmien syöjiä, mutta valkopääsaki pyydystää pitkillä sormillaan jopa pikkunisäkkäitä. Ruokaillessaan valkopääsaki käyttelee taitavasti pitkiä sormiaan.

Valkopääsaki on Korkeasaarenkin lajeja. Ensimmäiset valkopääsakit saapuivat Korkeasaareen vuonna 1995, kun trooppinen Amazonia-talo avattiin. Nyt vallassa on jo toinen sukupolvi. Ryhmän urokset on kastroitu, ja hormonitoiminnan muuttuessa niiden kirkkaat värit ovat haalistuneet. Nykyisin ne muistuttavatkin väriltään naaraita. Valkopääsakit pääsevät nauttimaan Suomen kesästä ulkotarhaan.

Lähteet
*Kodin suuri tietosanakirja - Weilin + Göös
*Kodin suuri eläinkirja - Weilin + Göös
*Wikipedia - tekstit pääosin
*Korkeasaari