Kuva yllä, Oulun Lyseon lukio. Rakennettu vuonna 1831, arkkitehti Carl Ludwig Engel. Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki

Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026. Oulu on vanha kulttuurikaupunki, jossa ovat syntyneet useat maamme eturivin taiteilijat - säveltäjät, laulajat, runoilijat, kirjailijat, taidemaalarit ja näyttelijät.

Oulun historiaa

Tämän Pohjois-Suomen vanhimman kaupungin perustamisen määräsi Kaarle IX vuonna 1605. Oulu sai kaupunginoikeudet vuonna 1610. Säännöllisen muotonsa Oulu on saanut monien suurien tulipalojensa avulla, kun kaupunki tuhkaksi muututtuaan aina rakennettiin säännöllisemmäksi kuin palanut oli ollut.

Jo vuonna 1652 paloi suurin osa kaupunkia poroksi, eikä tuli myöhemminkään ole säästänyt Oulua. Vuonna 1705 syttyi kaupunki kaksi eri kertaa palamaan menettäen tulen saaliiksi kolmatta sataa taloa. Hirvein oli kuitenkin vuoden 1822 tulipalo, joka hävitti koko silloisen kaupungin. Tämän jälkeen arkkitehti Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden ruutukaavan.

Oululla oli mainiot edellytykset kehittyä huomattavaksi kauppakeskukseksi. Paikka, johon kaupunki rakennettiin, oli idästä tulevan vanhan ja käytetyn kauppaväylän päätekohta, jossa Suomen ja Ruotsin porvarit olivat käyneet tekemässä kauppoja idästä tulleiden karjalaisten kanssa. Uuden kaupungin porvareille myönnettiin oikeus kaupankäyntiin kaikkialla Ruotsi-Suomen valtakunnassa sekä puutavarankauppaan ulkomaidenkin kanssa. Tärkeimpiä vientitavaroita, joiden vastineeksi ostettiin tietenkin etupäässä suolaa, olivat alkuaikoina voi ja lohi.


Oulun nousukausi alkoi vuonna 1765, kun kaupunki sai ulkomaankaupan mahdollistavat tapulikaupunkioikeudet. 1800-luvulla Oulusta alkoi kehittyä myös huomattava teollisuuskeskus. Suurimmat tehtaat Oulu Oy, Typpi Oy ja Toppila Oy perustettiin kuitenkin vasta maamme itsenäisyyden aikana. Eniten Oulua vilkastutti vuonna 1959 perustettu yliopisto.

Jo kauan aikaa ennen yliopiston perustamista Oulu oli merkittävä koulu- ja lehtikaupunki, joten sillä on ollut ja on edelleenkin huomattava asema koko maan sivistyselämässä.

Tervaporvareiden ja purjelaivaston kaupunki

Tärkeiden vientitavaroiden, voin ja lohen rinnalle tuli pian terva, joka ennen pitkää tuotti Oululle sekä rikkautta että mainetta. Kaupungin purjehdusoikeus rajoitettiin vuonna 1617 Pohjanlahteen. Niinpä oli lupa mennä kaupantekoon vain Turkuun ja Tukholmaan. Myöskin tervakauppaa vaikeutettiin monenlaisilla säännöstelyillä, mutta niistä huolimatta Oulun kauppa vähitellen kehittyi. 1700-luvun kuluessa Oulusta tuli maamme tärkein tervakaupunki. Varsinainen kukoistuskausi alkoi vasta vuonna 1765, sitten kun kaupunki sai tapulikaupungin oikeudet.

Tervavenheitä tuli kesän kuluessa sadoittain Oulujokea alas ja 1770-luvulla Toppilan salmen rannalle rakennetussa tervahovissa tarkastettiin vuosittain kymmeniätuhansia tervatynnyreitä, jotka sitten lastattiin oman kaupungin purjealuksiin. Suurin määrä, mitä Oulusta on yhtenä vuonna viety, oli 75 801 tynnyriä vuonna 1865. Samalla vuosikymmenellä puutavaran vienti osoitti niin suunnatonta kasvua, että se voitti jo tervankin viennin.


Tervakauppa antoi alun Oulun laivanrakennukselle ja meriliikenteelle, jonka vilkastumiseen vapaan purjehdusoikeuden saaminen tietenkin ratkaisevasti vaikutti. Laivasto oli suurimmillaan vuonna 1866, jolloin siihen kuului 42 alusta. Kaupungin laivat eivät enää tyytyneet palvelemaan oman kaupungin vientiä, vaan ne purjehtivat kaukana kotimaasta, kansainvälistä rahtiliikettä palvelemassa. Kun ulkomainen rahtiliike tuli kannattamattomaksi, alkoi Oulun laivasto nopeasti kulkea häviötään kohti. Tervamenekkikin heikkeni, ja kuuluisa Oulun tervahovi paloi kokonaan vuonna 1901.

Näin tervakaupan ja purjelaivojen loistokausi hiipui loppuunsa, ja Oulun kaupungin oli keksittävä uusia elinmahdollisuuksia.

Pohjolan valkea kaupunki - Oulun kasvot

Tunnelmointia vuodelta 1934.

Kaiken kiireen ja kohinan keskellä Oulun kasvot voivat usein saada myöskin herkän, unelmoivan ilmeen. Kesäyön ihmeellisessä valohämyssä Oulu on tosiaan kiehtovan salaperäinen »Pohjolan valkea kaupunki», jonka unelmoivasta hiljaisuudesta kuuluu vain Merikosken ikuinen kohina ja Hupisaarten purojen viehättävä lorina.

Näiden unelmoivien kasvojen ansioksi voitaneen lukea se, että myöskin taiteellinen luomiskyky on viihtynyt Oulun ilmapiirissä. Varsinkin kirjallis-taiteelliselta alalta voidaan mainita monta kuuluisaa nimeä kaupungin nimen yhteydessä.

Oulussa syntyi kirjallisista harrastuksistaan tunnettu Sakari Topelius vanhempi ja hänen poikansa, suuri satusetämme Sakari Topelius nuorempi, kävi Oulussa koulua lapsuusaikanaan, jolloin syntyivät hänen ensimmäiset satunsa ja runonsa. »Runonruhtinas piispa Franzén» oli oululaisen kauppiaan poika. Myöhemmistä luovista kirjallisista henkilöistä, joista toiset ovat syntyneet ja kasvaneet Oulussa, toiset taasen käyneet kaupungissa koulua, voidaan mainita tässä seuraavat:

Kaarlo Kramsu, Teuvo Pakkala, Eino Leino, Ilmari Kianto, Erkki Kivijärvi, Eino Railo, Kyösti Vilkuna, Juhani Siljo ja V. A. Koskenniemi. Viimemainittu on aivan erikoisella tavalla oululainen runoilija. Varsinkin hänen varhaisemmassa tuotannossaan ovat runojen aiheet Oulusta ja sen ympäristöstä. Oulun kasvot saavat hänen runottarensa kosketuksesta niin herkän ja kirkastuneen ilmeen, että se vaikuttaa suorastaan yllättävältä.


Joitakin naiskirjailijoitakin on Oulun ilmapiirissä syntynyt ja kasvanut: Saara Wacklin, Ester Ståhlberg ja Vappu Nevalainen.

Maalaustaidetta edustaa sielukkaasti taiteilija Mäkelä, jonka herkulliset vesivärimaalaukset on arvosteltu korkeaan luokkaan kuuluviksi. Mäkelän taide lämmittää oululaisia senkin vuoksi, että aiheet ovat enimmäkseen Oulusta ja sen ympäristöstä.

Luovina säveltaiteen edustajina välähtävät mieleen Leevi Madetojan ja Sulho Rannan nimet. Esittävinä taiteilijoina voisi mainita montakin henkilöä.

Luovana tieteellisenä kykynä taasen pujahtaa mieleen syvämietteinen filosofi tohtori Aappo Heikkinen, joka arvokkailla Nietzschetutkimuksillaan on tehnyt ainutlaatuisen palveluksen maamme tieteelliselle elämälle. Hänen elämässään ja työssään kuvastuvat aivan erikoisessa määrässä Oulun kasvojen säännölliset piirteet ja vakava, mietiskelevä ilme.

"Tuon tuostakin tapaa täällä arvokkaita, hopeatukkaisia herrasmiehiä pyhiinvaellusmatkalla. Haaveellisin ilmein he vaeltavat muistojensa valkeassa kaupungissa. Nämä entiset koulupojat ovat muinoin »silloilla» kuunnelleet Merikosken kumeaa kohinaa, katselleet sen vaahtopääkuohuja ja välkkyvää merta, nähneet innostuttavia näkyjä maansa tulevaisuudesta ja unelmoineet kuka sinisestä, kuka valkeasta neidostaan. Kenties he ovat tunteneet samoin kuin runoilija Koskenniemi:

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?"

Lähteet
*Lauri Kujala: Piirteitä Oulun kaupungin entisyydestä
*Kisakenttä 1934: Silmäys Oulun kasvoihin
*Wikipedia
*Spectrum, WSOY
*Finna
*Digi Kirjastot: Matti Hälli, Lapsuus ja kouluvuodet
*Nuori Voima 1912, NO 6-7: Teuvo Pakkala

Oulun orkesteri (myöh. Oulun kaupunginorkesteri, Oulu Sinfonia) ensimmäisessä konsertissaan 19.4.1937. Kuva Museovirasto.