Kuva yllä. Höyryveturi Tk3 1136, Nokialla syksyllä 2018. Junan omistaa Haapamäen museoveturiyhdistys, joka suorittaa sillä museoajoja. Tk3, lempinimi Pikku-Jumbo, on Valtionrautateiden käyttämä höyryveturi, tyypiltään kevyt tavarajunaveturi. Vetureita rakennettiin kaikkiaan 161 kappaletta vuosina 1927 - 1953.

*Kuva Copyright © Sami Nordlund.

Suomen rautateiden historiaa

Suomen rautateillä on takanaan pitkä ja kiehtova historia. Luomme katseemme radoille ja ratojen varsille sekä siihen, miten kaikki oikein alkoikaan.

”Maaliskuussa 1862 tapahtui ennen kuulumatonta maassa, missä ihmisiä asui niin harvassa ja niin toisistaan erossa, että ainoastaan ylioppilaat, kadetit, kirjeenkantajat ja merimiehet saattoivat kerskata useammin kuin kerran elämässään nähneensä muita seutuja ja maita ihmisiä kuin ne, joiden parissa olivat kasvaneet ja missä jokaista matkaa sitä ennen oli pidetty tavattomana ja tärkeänä tapauksena, johon tarvittiin pitkällisiä valmistuksia ja ponteva päätös, sillä täytyihän silloin miettiä jos seitsemänkin välttämätöntä asiaa, tarkoittivatpa nämä sitten itse liikkumista tai mukavuutta.”

Näin kuvaa Topelius maaliskuun 17. päivää 1862. Ja aiheen hänelle antoi se, että mainittuna päivänä Suomen ensimmäinen rautatie, Helsingin - Hämeenlinnan rata, avattiin liikenteelle.

Hiljaisuus humisee ruosteisten kiskojen yllä. Vanhalla, unhoon jääneellä radalla olisi kerrottavanaan monta tarinaa hänelle, jolla on aikaa kuunnella. Kauttuan rataa, kuvaaja Hanna Henttinen 2021. Kuva Suomen Rautatiemuseo.

Ihmisiä radoilla ja ratojen varsilla

Rautatieläiset eivät muodosta yhtenäistä ammattikuntaa, vaan heihin lukeutuu usean, mitä erilaisimman työalan edustajia. Siitäkin huolimatta, työ on liittänyt heidät kaikki yhteen ja antanut lopulta koko ammattikunnalle, sen jäsenten erilaisista tehtävistä ja työsuorituksista huolimatta, oman selvän erikoisleimansa. Rautatieläiset ovat arvostettuja ja luotettuja ammattilaisia.

Ratojemme rakentamisen ja höyryjunien aikakaudella tarvittiin suuri määrä erilaisia rautatieläisten ammatteja. Tiedämme kaikki varsin hyvin, mitä tekivät vaikkapa verutinkuljettajat ja konduktöörit. Hieman hankalampaa voi olla hahmottaa jo ihan tarkalleen sitä, mitä tekivätkään asemamiehet, vaihdemiehet tai jarrumiehet.

Sen sijaan hyvin harvoilla on käsitystä siitä, mitä tekivätkään rautateillämme aisapojat, ekspeditöörit, kaavainlähetit, nivellöörit, praktikantit tai lukuisat muut eksoottisilta kuulostavat ammatin harjoittajat. Esittelyssä on noin 170 rautatieläisten ammattia ja erilaista työtehtävää, pääosin höyryjunien aikakaudelta.

Rautatieopiston johtaja Matti Voltti, vuonna 1953. Kuva Suomen Rautatiemuseo. Rautatieopisto toimi vuosina 1948 - 1987.

Rautatieopisto

Vuodesta 1913 vuoteen 1948 saakka rautatieläiset saivat ammattiopetusta oppilaitoksessa, jolla oli nimenä Valtionrautateiden ammattioppikurssit. Tuolloin sen nimi muuttui Rautatieopistoksi. Siellä pidetyiltä, 16 viikkoa kestäneiltä kursseilta valmistuivat vuosikymmenten myötä tuhannet rautatieläiset: konduktöörit, veturimiehet, vaihdemiesten esimiehet, kuormausmestarit, järjestelymestarit ja asetinlaitemiehet, jotka suorittivat ylemmän pätevyystutkinnon. Ratavartijoilla oli Rautatieopistolla oma, aluksi kolme, myöhemmin viisi viikkoa kestänyt ratavartijakurssinsa. Myös ratarakennusmestareita koulutettiin tässä opistossa.

Liikennemiehistön alempaan pääsytutkintoon, käytännössä asema-, juna- ja vaihdemiehen tehtäviin valmentavat viisiviikkoiset, ns. alokaskurssit järjestettiin sen sijaan VR:n piirihallinnossa. Veturimiehistön koulutuksesta vastasivat VR:n konepajat, sekä vuodesta 1973 lähtien myös liikennepiirit.

Louise Strömberg - rautateiden nopein ja taitavin sähköttäjä

Louise Strömberg oli rautateillä oman aikansa nopein ja taitavin sähköttäjä. Hän oli vuodesta 1879 alkaen Lahden rautatieasemalla 30 vuotta sähköttäjänä ja samalla myös piletinmyyjänä. Ajan lehdessä kuvailtiin hauskasti Louisen äärimmäisen kiireellistä työtä näin:

"Tiedättekö oikein, lukijat, millaista sähköttäjän toimi on, varsinkin sellaisella asemalla, missä siihen on yhdistetty piletinmyyjän tehtävät. Siinä on tuntimääriä istuminen kolmen, neljän sähkölennätinskoneen ääressä, jotka aamusta iltaan nakuttelevat. Ja sitä nakutusta ja tikutusta täytyy seurata varsin tarkasti, ties taakseen milloin se koskee omaa asemaa. Juuri kun siinä sitten seisoo yhden koneen ääressä sähkösanomaa lähettämässä, niin jo toisesta koneesta kuuluu kiivasta kutsuntaa. Ja kun on pilettiluukussa yleisöä palvelemassa, on taaskin ohimennen rientäminen kuulemaan, mitä nuo koneet nyt nakuttelevat."

Aina on joku ensimmäisenä - rautateittemme pioneerit

Kun jotakin uutta syntyy, niin aina on joku, joka on mukana tapahtumissa ensimmäisenä. Rautateiltäkin tiedämme, kuka olikaan ensimmäinen veturinkuljettaja, päätirehtööri taikka sähköttäjä. Luomme kunnioittavan katseemme näihin tien-, siis rautatien, raivaajiin ja uranuurtajiin.

Kuinka vaunujonosta tuli juna

Kun vuonna 1862 ensimmäiset junat, siis yhdistelmät, joissa veturi veti vaunuja, alkoivat liikkua radalla, ei tunnettu laisinkaan sanaa juna. Käytettiin ilmaisua vaunujono. Niinpä, kun juna lähti asemalta, käytettiin ilmaisua "vaunujonot lähtevät".

Jononimityksestä ei kuitenkaan pidetty, sillä sitähän käytettiin jo monissa muissa yhteyksissä. Niinpä käännyttiin asiassa silloisen, etevimmän kielimiehemme, tohtori Elias Lönnrotin puoleen. Häneltä kysyttiin, minkä nimen hän katsoisi sopivaksi ja tarkoitustaan vastaavaksi tälle vaunujonolle.

Lönnrot mietti asiaa ja ehdotti lopuksi, että jätettäisiin vaunu pois ja muutettaisiin nimitys jono siten, että siitä tulee juna. Niin tehtiinkin. Ja heti voitiin todeta, että parempaa nimeä junalle ei olisi kukaan muu voinut keksiä. Lönnrotin ansiota siis on, että me matkustamme junassa emmekä jonossa.

Muutoksen aikaa

Tarkastelemme näillä sivuilla Suomen kansan ja kansankulttuurin murroskautta 1800-luvun jälkipuoliskolta 1900-luvun loppupuolelle, runsaan sadan vuoden ajalta. Tuon ajanjakson kuluessa syntyivät uudet ammatit ja työalat. Rautatieläiset ja radanrakentajat ovat se osa Suomen kansasta, jolle tekniikan kehitys toi uuden työmaan ja loi kokonaan uuden elämänpiirin. Tässä suuressa muutoksessa ihmisetkin muuttuivat, oppivat uutta, oppivat näkemään laajemmin maailmaa ja heille muovautui aivan uudenlainen maailmankuva.

Jos rautateillämme muuttuivat ihmiset, niin muuttui myös koko Suomi - ja huomattavasti parempaan suuntaan.

Sivuston lähteet

Lähteet