Viisaita sanoja: aurinkoa ja auringonpalvontaa
Ensiksi aiheen esittely - sitten aforismit.
Auringonpalvonta ihmiskunnan historiassa
Aurinko on ollut ihmiskunnan suurin ja tärkein luonnonvoima – se on antanut valoa, lämpöä ja elämän. Muinaiset kulttuurit pitivät
aurinkoa jumalallisena voimana, ja sen kiertokulku määritti vuodenajat, sadonkorjuut ja jopa uskonnolliset juhlat.
Egyptiläiset palvoivat Aton-jumalaa, ja faarao Akhenaten teki aurinkokultista valtionuskonnon.
Inkat juhlivat Inti-jumalaansa, jonka uskottiin hallitsevan kaikkea elämää.
Kreikkalaisilla oli Helios, aurinkovaunuilla ajava jumala, ja myöhemmin Apollon, valon ja totuuden jumala.
Suomalaisilla mytologiassa aurinko oli naispuolinen Päivätär, joka antoi lämpöä ja valoa pitkien talvien jälkeen.
Auringonpalvonta oli ymmärrettävää – ilman aurinkoa ei olisi viljaa, lämpöä eikä elämää. Se oli sekä käytännöllinen että pyhä asia.
Moderni auringonpalvonta: rusketus, nautinto ja terveys
Nykyään auringonpalvonta ei ole enää uskonnollista, vaan se liittyy nautintoon, kauneuteen ja terveyteen. Rusketus on usein merki ulkoilusta,
lomasta ja hyvinvoinnista – mutta siinä on myös terveyshyötyjä, jos sen tekee oikein.
Auringon hyödyt:
D-vitamiinin tuotanto – Auringonvalo aktivoi ihossa D-vitamiinin synteesin, joka on tärkeä luustolle, immuunijärjestelmälle ja mielialalle.
Mielialan parantaminen – Auringonvalo lisää serotoniinia, joka piristää ja vähentää masennusta.
Ihon ulkonäkö – Kohtuullinen rusketus voi antaa terveellisen, elävän sävyn.
Varotoimet:
Älä pala – liiallinen UV-säteily aiheuttaa ihovaurioita ja lisää ihosyöpäriskiä.
Käytä aurinkorasvaa – suosi vähintään SPF 30, erityisesti keskipäivän auringossa. (SPF 30, yksi kolmaskymmenesosa ihoa polttavasta UVB-säteilystä pääsee iholle)
Varjo ja vuorokaudenaika – auringon säteet ovat voimakkaimmillaan klo 11–15, joten rusketus on turvallisempaa aamulla tai illalla.