Viisaita sanoja - auringosta
Ensiksi aiheen esittely - sitten aforismit.
Auringonpalvontaa ja aurinkohoitoa
Aurinko on ollut ihmiskunnan suurin ja tärkein luonnonvoima – se on antanut valoa, lämpöä ja elämän. Muinaiset kulttuurit pitivät
aurinkoa jumalallisena voimana, ja sen kiertokulku määritti vuodenajat, sadonkorjuut ja jopa uskonnolliset juhlat.
Egyptiläiset palvoivat Aton-jumalaa, ja faarao Akhenaten teki aurinkokultista valtionuskonnon.
Inkat juhlivat Inti-jumalaansa, jonka uskottiin hallitsevan kaikkea elämää.
Kreikkalaisilla oli Helios, aurinkovaunuilla ajava jumala, ja myöhemmin Apollon, valon ja totuuden jumala.
Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli taloissaan solarium, aurinkoterassi. He rakensivat aurinkokylpylöitäkin ja harjoittivat niissä aurinkohoitoa eli helioterapiaa.
Helioterapia, eli aurinkohoito, on hoitomuoto, jossa hyödynnetään auringonvaloa terveyden edistämiseksi. Se on eräs valohoidon muoto,
ja sitä käytetään erityisesti ihosairauksien, kuten psoriaasin ja atooppisen ihottuman, hoitoon.
Keskiajalla aurinkohoito unohtui, kunnes 1800-luvun alkupuolella siihen jälleen kiinnitettiin huomiota. "Aurinkotohtori" Arnold Rikli
perusti 1855 hoitolan, jossa aurinkohoitoa käytettiin kylpyjen ja ruokavalion ohessa.
1800-luvulla helioterapia sai tieteellistäkin pohjaa, kun sveitsiläinen lääkäri Auguste Rollier alkoi käyttää auringonvaloa tuberkuloosin hoidossa.
Hänen menetelmänsä perustui siihen, että UV-säteilyllä on bakteereja tappavia ja immuunijärjestelmää vahvistavia vaikutuksia.
Rollier paransi aurinkohoidolla luu-, nivel- ja rauhastuberkuloosia.
Rollierin hoitokeskukset
Sveitsin Alpeilla saavuttivat suurta suosiota. Alpeilla Leysinisså
sijaitsi Rollierin kokonainen aurinkohoidon kaupunki.
Suomalaisilla on mytologiassaan auringon jumalatar, kaunis neito Päivätär, joka antaa lämpöä ja valoa pitkien talvien jälkeen.
1900-luvulla helioterapiaa alettiin soveltaa laajemmin ihosairauksien, kuten psoriaasin ja ekseeman, hoidossa. Samalla alettiin ymmärtää auringonvalon
merkitys D-vitamiinin tuotannossa, mikä vahvisti sen asemaa terveyden edistämisessä.
Aurinkohoitoa ja rusketusta nykyisin
Auringonvalon ultraviolettisäteilyllä (UV) on anti-inflammatorisia ja immuunijärjestelmää tukahduttavia vaikutuksia, jotka voivat lievittää tulehduksellisia ihosairauksia.
Lisäksi UV-säteily edistää D-vitamiinin tuotantoa, mikä on tärkeää ihon ja yleisen terveyden kannalta.
Auringosta nautitaan ja sen paisteessa rusketutaan, mutta rusketus on vain yksi auringon moninaisista vaikutuksista.
Ihon ergosteroli muuttuu D-vitamiiniksi, myös veren kalsium ja fosfori normaalistuvat, aineenvaihdunta paranee,
hiussuonet laajenevat, verenkierto paranee, verenpaine alenee, lihaksien ja hermoston vire paranee, luunmurtumat luutuvat,
sekä haavat paranevat ja arpeutuvat hyvin.
D-vitamiinin tuotanto – Auringonvalo aktivoi ihossa D-vitamiinin synteesin, joka on tärkeä luustolle, immuunijärjestelmälle ja mielialalle.
Mielialan parantaminen – Auringonvalo lisää serotoniinia, joka piristää ja vähentää masennusta.
Ihon ulkonäkö – Kohtuullinen rusketus voi antaa terveellisen, elävän sävyn.
Varotoimia
Aurinkohoidon etuja ovat sen luonnollisuus ja saavutettavuus, mutta hoitoon liittyy myös riskejä, kuten auringonpolttamat, ihon vanheneminen ja ihosyövän riski,
jos altistuminen on liiallista. Siksi auringonottoa tulisi harjoittaa maltillisesti ja pitäisi suojautua liialliselta UV-säteilyltä.
Älä pala – liiallinen UV-säteily aiheuttaa ihovaurioita ja lisää ihosyöpäriskiä.
Käytä aurinkorasvaa – suosi vähintään SPF 30, erityisesti keskipäivän auringossa. (SPF 30, yksi kolmaskymmenesosa ihoa polttavasta UVB-säteilystä pääsee iholle).
Varjo ja vuorokaudenaika – auringon säteet ovat voimakkaimmillaan klo 11–15, joten rusketus on turvallisempaa aamulla tai illalla.