Kirijeen sulle kirjootan ja kuarehem mä laitan oikee valokuvanikin.
Näet mut siinä vasemmalla sontakuarman päällä ja ohojaksissa Keltoon Mikin. ~Erkki Jussi Asu
Postikortti on todiste siitä, että joku jossain on käyttänyt hetken päivästään ajatellakseen sinua.
Epistula enim non erubescit. Sillä kirje ei punastele.
Jokainen postikortti kertoo tarinan, vangitsee pienen siivun ihmisen elämästä ja lähettää sen maailmalle.
Kirjeen kirjoittamisen taito on vasta syntynyt. Se on pennin postin lapsi. ~Virginia Woolf, kirje John Lehmannille, 1931
Kiitän teitä pitkästä kirjeestänne, ja jos saisin valita, seuraavan pitäisi olla vielä pidempi. Mielestäni vain noin kolmen päivän mittainen kirje tekisi minut onnellisemmaksi
kuin mikään muu kirje, jos sallitte... ~Emily Dickinson, 1851
Mistä aloittaisin? Minkä kaikista tärkeistä mitättömyyksistäni kertoisin teille ensin? ~Jane Austen, kirje sisar Cassandralle, 1808
Tiedättehän, rouva, että miehen kirjeissä hänen sielunsa on alaston. Hänen kirjeensä ovat vain hänen sielunsa peili – kaikki, mitä hänessä tapahtuu,
näkyy kirjeissä peittelemättömänä ja luonnollisena; mikään ei ole ylösalaisin, mikään ei ole vääristynyttä.
Tämä on ystävän kanssa käydyn kirjeenvaihdon ilo, jossa epäilyksellä ja epäluottamuksella ei ole sijaa, ja kaikki sanotaan niin kuin ajatellaan...
En ole todellakaan salannut teiltä mitään, enkä koskaan odota katuvani sitä, että olen näin avannut sydämeni. ~Samuel Johnson, kirje rouva Thralelle, 27. lokakuuta 1777
Postikortit ovat todiste matkustamisen kauneudesta ja tiivistävät paikan olemuksen yhteen kuvaan.
Postikortin voima piilee sen kyvyssä yhdistää ihmisiä ajassa ja etäisyydessä.
Postitoimistolla on suuri viehätysvoima eräässä elämänvaiheessamme. Kun olet elänyt minun ikääni, alat ajatella, että kirjeiden takia ei
kannata koskaan mennä sateen läpi. ~Jane Austen, Emma
Mutta se oli sinun kirjeesi sisälläsi, rakas sydämeni, ensimmäinen rakkauskirjeeni, ja suloisempi minulle kuin hienovaraisin Sapfon rakkausruno,
joka koskaan on kirjoitettu kullalla. ~Byron Caldwell Smith (1849–1877), kirje Kate Stephensille (1853–1938)
Postikortin lähettäminen on ystävällisyydenosoitus, ele, joka kertoo, että "sinua muistetaan".
Postikortit ovat kuin ilon hetkiä, jotka pysäyttävät hetken ajassa ikuisuuteen.
Yksi postikortti voi sisältää tuhat sanaa, jos osaat lukea rivien välistä.
Yksinkertainen postikortin lähettäminen voi kirkastaa jonkun päivän ja jättää lähtemättömän jäljen sydämeen.
Postikortit ovat kuin kaukaisista maista tulevia kuiskauksia, jotka puhuvat paljon hiljaisilla sanoilla.
Postikortti on lanka, joka kutoo yhteen ihmiskunnan kudoksen ja yhdistää sieluja ympäri maailmaa.
Postikortit vangitsevat paikan olemuksen ja antavat meille mahdollisuuden pitää siitä osaa käsissämme.
Postikortti voi toimia muistutuksena elämän yksinkertaisten hetkien vaalimisesta.
Voi, en jaksa kirjoittaa. Jos asia on liian pitkä sähkötettäväksi, annan sen vain olla. ~Nimetön, n. 1904
Kirjoitettu viesti, kirje, yksinkertainen myötätunnonosoitus tai rakastavien lauseiden kirjoittaminen on kuin lämmin, inhimillinen kädenpuristus
jollekulle yksinäiselle synkkyyden keskellä. Kirje merkitsee monia miellyttäviä asioita ja voi pitää kaukaiset asiat lähellä.
~"Muistiinpanojen kirjoittamisesta", The Crescent of Gamma Phi Beta, 1904
Rakas Rose – tämä kirje on kädenpuristus. ~Dorothy Thompson, kirje Rose Wilder Lanelle, 1928, toimittanut William V. Holtz
Rakas ystävä, – Kirje tuntuu minusta aina kuolemattomuudelta, koska se on mieli yksin ilman aineellista ystävää. ~Emily Dickinson, 1868
Jatka kirkkaiden ja ystävällisten kirjeidesi kirjoittamista minulle. Ne ovat toivon lyhty ja lämpö sydämelle. ~Hart Crane, kirje Gorham Munsonille, 1921
Pysähdyn lähes joka rivillä tässä kirjeessä lukeakseni suloisen kirjeesi uudelleen, vaikka osaan sen jo ulkoa. Suutelen sitä, puhun sille, kuuntelen sitä ja
aloitan sitten alusta. Rakastan sinua. ~Juliette Drouet, kirje Victor Hugolle, 1868
Postikortit ovat kuin minimatkoja, jotka vievät meidät matkalle toisen ihmisen silmin.
Joskus arvokkaimmat viestit ovat niitä, jotka mahtuvat pienelle kartonkipalalle.
Kastoin kynäni sappeen ja se kirjoitti typerän, katkeran kirjeen, josta pyydän tuhat kertaa anteeksi. ~Marie de Rabutin-Chantal, markiisitar de Sévigné, 1670
On typerää sanoa teräviä, hätäisiä asioita, mutta paljon typerämpää on kirjoittaa niitä. Kun mies lähettää sinulle röyhkeän kirjeen, istu alas ja anna
se hänelle takaisin kymmenkertaisesti korkoa korolle korotettuna – ja heitä sitten molemmat kirjeet roskakoriin. ~Elbert Hubbard
Voi, kirjeen loisto, vapaus, intohimo! Se on kaiken maailman suupuheen arvoinen. ~Ik Marvel (Donald G. Mitchell), Poikamiesunelmia
Digitaalisella aikakaudella fyysisestä postikortista tulee arvokas pyhäinjäännös, käsin kosketeltava ystävyyden osoitus.
Kirjeesi, rakas Rose, muistan aina – jopa ne, jotka kirjoitit hyvin kauan sitten, mutta en koskaan muista omiani. ~Dorothy Thompson, kirje Rose Wilder
Lanelle, 1928, toimittanut William V. Holtz
Anne... sulkeutui huoneeseensa ja luki kirjeet. Jotkut oli kirjoittanut hänen isänsä, jotkut äitinsä... Kirjeet olivat keltaisia ja haalistuneita ja himmeitä,
vuosien kulusta samentuneita. Tahraisilla ja ryppyisillä arkeilla ei näkynyt syvällisiä viisauden sanoja, vaan vain rakkauden ja luottamuksen rivejä.
Unohdettujen asioiden suloisuus tarttui niihin – noiden kauan sitten kuolleiden rakastavaisten kaukaiset, hellät mielikuvat... Kirjeet olivat lempeitä,
intiimejä, pyhiä... Tuntui kuin olisin avannut kirjan ja löytänyt eilisen ruusuja, suloisia ja rakkaita, sivujen välistä... ~L. M. Montgomery, Anne of the Island, 1915
Postikortti on ikkuna toiseen maailmaan, kurkistus toisenlaiseen todellisuuteen.
Postikortin kirjoittamisen taito on tunteiden tiivistämistä muutamaksi huolella valituksi sanaksi.
Postikortti on ikkuna toisen ihmisen maailmaan, kurkistus hänen tarinaansa odottamassa löytämistään.
Kaikki, minkä häpeät postimestarin tai postinhoitajan lukevan ja siksi sulkevan, tunnetaan ensiluokkaisena lähetyksenä. Myös postikortit, joissa saat
väitellä vain toisella puolella, ovat sallittuja. Jos mielestäsi kirjeesi pitäisi kulkea hitaasti, sijoita kymmenen senttiä erikoislähetyspostimerkkiin.
Tämä varmistaa mukavan ja leppoisan matkan, joka kestää yhdestä kahteen päivään pidempään kuin halpa kahden sentin reitti. ~Charles Wayland Towne, 1904
Postikortti sisältää noin viisikymmentä sanaa sulavasti, ja juuri niin se kirjoitetaankin. Muutama suloinen veto lennokkaalla kädellä – vaaleanpunaisia
ruusuja, mustanaamaisia lampaita märällä niityllä, meri, rannikko – ystäväsi Washingtonissa ymmärtää idean. Hän ei tarvitse matkasuunnitelmaasi
tietääkseen, että muistat hänet. Viisikymmentä sanaa on tiukka muoto, mutta jos kirjoitat lyhyesti ja hiivit osoitepuolelle mahduttaaksesi sata,
tyylikkyys katoaa eikä tuloksena ole runoa, vaan muistiinpanoja kirjeeseen, jonka kirjoittamiseen sinulla ei ole aikaa... ~Garrison Keillor,
Tämä on hirvittävä kirje. Innokkuuteni puhua kanssasi katoaa kirjoituskoneeni mukana. Anteeksi. ~Dorothy Thompson, kirje Rose Wilder Lanelle, 1921, toimittanut William V. Holtz
Syksyinen tuuli pieksee ikkunaruutua
raskaiden pisaroiden saattelemana, lehdet pyyhkiytyvät korkealla ylöspäin.
Otat vanhoja kirjeitä rypistyneestä kasasta,
ja tunnissa olet elänyt elämäsi uudelleen.
~Mihai Eminescu (1850–1889), romaniasta kääntänyt Corneliu M. Popescu
Kiireeni on niin suuri, en voi kirjoittaa enempää kuin että Rakastan sinua rakkaani... ~Catharine Greene, kirje Benjamin Franklinille, 1781
Sitten on ilo saada työpöytäsi siistiksi ja tietää, että olet vastannut kaikkiin kirjeisiin ja näet pöydän pinnan taas. ~Lady Bird Johnson,
lainattu teoksessa Ruth Shick Montgomery, Mrs. L.B.J., 1964
Koska minulla ei ole suloista kukkaa lähetettäväksi sinulle, liitän mukaan sydämeni. ~Emily Dickinson
Herra, kirjoitin teille noin kymmenen päivää sitten ja lähetin teille kopion. Ette ole kirjoittanut minulle uudelleen, se on surkea juttu.
~Samuel Johnson, kirje William Strahanille, 1776
Hyvä herra, ennen kuin luet enempää, toivoisin, että ottaisit laatikostasi ne lehtiöt, joihin olet tehnyt mustan merkin nimeni kohdalle,
ja pyyhkisit sen siististi pois... Olen yhä uudelleen ja uudelleen sanonut: "Kirjoitan huomenna", ja tässä minä olen tänään täynnä katumusta –
todella pahoillani ja häpeissäni, eikä minulla ole muuta tekosyytä kuin elämäni, joka saa minut nousemaan ja menemään ulos,
kun aamutyöni on tehty, enkä enää katso kynään ja musteeseen, ennen kuin aloitan alusta... Tämä on huono vastaus (katson alas ja näen paperin lopun)
kirjeeseesi, mutta sydämellisessä vastavuoroisen ystävyyden hengessä se ei ole niin huono, jos pystyisit lukemaan sen kuten minä, ja se
rauhoittaa mieltäni ja vapauttaa omantuntoni... Jos voit lähettää minulle hieman käsialaasi anteeksiannon merkiksi, tee se; jos et, tulen pyytämään
anteeksi [myöhemmin]. ~Charles Dickens, kirje Edward Tagartille, 1847, 28. tammikuuta
Selitys hiljaisuudelleni on työ ja lisää työtä. ~Colette (1873–1954), kirje Renée Hamonille, 1942
Olen pahoillani.. Voin vain sanoa, että aika riensi ja katosi... Kun kirjeenvaihtajani moittivat minua myöhästymisestä, voin vain sanoa, että
annan kirjeelle yhtä paljon huomiota kuin mille tahansa kirjoittamalleni, ja työskentelen ainakin kuusi ja joskus kuusitoista tuntia päivässä. ~William S. Burroughs, kirje äidille ja isälle, 1959
© matkalyhty.fi