matkalyhty.fi
Kuva yllä: "Postitie Hämeessä", Holmberg, Werner, taiteilija 1860. - Kuva Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo .

Gustaf Wilhelm Ladau

Gustaf Wilhelm Ladau.

Autonomisen Suomen posti Venäjän vallan alla

1811. Autonomisen Suomen postilaitokselle perustetaan oma postihallinto: postitirehtöörinvirasto. - Postitirehtöörinä Gustaf Wilhelm Ladau 1811 - 1833. Hallitsija Aleksanteri I määräsi Ladaulle tehtäväksi Suomen postiolojen järjestämisen 1810. Iisalmen pitäjässä sotilassukuun syntynyt Ladau (1765–1833) oli Venäjän vallan alaisen Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen postitirehtööri. Hän oli ahkera, vaativa, täsmällinen ja saavutti paljon pitäen yllä kovaa kuria. Hän oli myös kiistelty johtaja, joka harjoitti postisensuuria ja salaista postilähetysten tarkastamista. Urkkijatoimintansa vuoksi häntä kohtaan tunnettiin maassamme suurta vastenmielisyyttä. Ladau oli vaikutusvaltainen johtaja, jonka mielestä Suomi oli liitettävä tiukasti Venäjään. Postilaitoksemme järjestäjänä Ladaulle on kuitenkin annettava tunnustusta. - Postilähetysten käsittelyohjeet annettiin tänä vuonna: kirjeet piti vastaanotettaessa tarkistaa, punnita, ottaa postimaksu ja leimata.

Postileimasin

Postin Porvoon konttorin leimasin, jossa on kohokuviona teksti PORVOO 10 BORGÅ 10. Leimasimen keskellä näkyvä päivämäärä on säädettävissä. - Kuva Porvoon museo.

1812. Suomen suuriruhtinaskuntaan perustettiin oma postilaitos. - Ensimmäiset postileimat otettiin käyttöön - yksiväriset nimileimat kyrillisellä tekstillä. Näissä leimoissa näkyi vain paikkakunta, päivämäärä tuli myöhemmin.

1816. Maan postilaitos järjestettiin uudelleen. Suurimpiin kaupunkeihin asetettiin postimestarien lisäksi ekspeditöörejä ja kirjureita.

1819. Postinkuljetuksen ohjeistus suomeksi ja ruotsiksi. - Tästä vuodesta alkaen postilaitoksemme ylin johtoelin on toiminut Helsingissä.

1827. Postiljoonin ensimmäinen varsinainen virkapuku otettiin käyttöön.

1828. Eckerön posti- ja tullitalo valmistui (C.L. Engel).

1836. Höyrylaivaposti kulki ensimmäisen kerran Suomen ja Ruotsin välillä.

1839. Höyrylaivapostiliikenne kehittyi. Tänä vuonna tehtiin sopimus höyrylaivayhtiön kanssa reiteistä Helsinki-Tallinna ja Turku-Tukholma.

1845. Suomi oli ensimmäinen maa, jossa postimaksua osoittavalla arvoleimalla varustetut ehiökuoret otettiin virallisesti käyttöön, sitä ennen niitä oli käytetty vain Englannissa. Ellei halunnut käyttää arvoleimattua kuorta, oli edelleen mahdollisuus maksaa kirje postikonttorissa. - Tänä vuonna alettiin postikonttoreiden seinään asettaa kirjelaatikoita. - Annettiin asetus, jonka mukaan postitalot mannermaalla lakkautettiin ja siirryttiin kievaripostiin.

Siirtyminen postitaloista kievaripostiin

1800-luvun alkuvuosikymmeninä jätti suuriruhtinaskunnan postilaitos runsaasti toivomisen varaa: postinkulku oli hidasta ja parhaissakin tapauksissa epävarmaa. Niinpä torveaan kruunun asetuksen mukaisesti töräyttelevä postiljooni tuntui jättävän jälkeensä suoranaisen valitusten vanaveden. Siksi tärkeimmillä linjoilla siirryttiin vuonna 1846 yhä enemmän kievaripostiin, postitalokyydin asemesta. Tällöin myös postitalojen vanhat etuudet lakkautettiin.

Kievariposti merkitsi käytännössä sitä, että talonpoikaistalot, jotka tähän asti olivat antaneet hevoset ja ajurit postin käyttöön, pääsivät tästä rasituksesta. Postinkulku siirtyi kievarinisäntien vastuulle ja postia kuljettivat postiljoonit, kestikievarikyydillä. Tästä alkaen postiljoonin toimi kehittyikin varsinaiseksi ammattikunnaksi.

Kestikievarikyydin käytäntöön otto postinkuljetuksessa helpotti suuresti uusien postilinjojen järjestämistä ja postivuorojen tihentämistä. Useimpiin sisämaan kaupunkeihin posti nyt pantiin kulkemaan kahdesti viikossa. Turun ja Pietarin välillä posti kulki vuodesta 1848 alkaen kolmesti viikossa - vuodesta 1867 alkaen kuudesti viikossa 8 kuukauden aikana.



1846. Postiljoonijärjestelmä ja pakettiposti järjestetään. - Siirtyminen kievaripostiin ja postiljoonijärjestelmään postitalojen sijaan. Poikkeuksena, sekä Ahvenanmaan että Turun saaristossa jatkoivat tämänkin jälkeen talonpojat postinkuljetusta vuoteen 1911 saakka. - Kansainvälinen postinkulku parantui. Venäjän ja Ruotsin välille postisopimus. - Leimoihin lisättiin paikkakunnan lisäksi päivämäärä.

1840-luvulla posti kulki kerran viikossa

Vielä 1840-luvulla kulki posti useimpiin sisämaan kaupunkeihin vain kerran viikossa. Seuraavalla vuosikymmenellä vuorot tihenivät peräti kahteen. Kun nämä harvavuoroisetkin postit kelirikon aikana usein myöhästyivät, lisääntyi yhä niiden päivien lukumäärä, jolloin ei muun maailman tapahtumista paljon tiedetty. Näissä oloissa tuli postikonttorista, josta harvoin tuleva ja usein myöhästyvä posti vihdoin oli saatavissa, pikkukaupunkilaisten elämässä tärkeä keskuspaikka.


1852. Postikonttoreita oli jo 37 tänä vuonna.

1856. Postimerkit käyttöön arvokuorten rinnalle. Merkkejä valmistivat senaatissa vahtimestarit käsikäyttöisellä leimauskoneella. Postimerkki sai suopean vastaanoton ja kesästä 1957 lähtien sitä sai käyttää myös ulkomaille menevissä kirjeissä.

Postitalo

Nikolainkadun postitalo. - Kuva Postimuseo.

1857. Uusi postitalo Helsinkiin Nikolainkadulle (nyk. Snellmaninkatu) postihallitusta ja -konttoria varten.

1858. Ensimmäiset kotiinkannot kirjeillä ja sanomalehdillä erillisellä maksulla (maksu poistui 1885). - 1.7.1858 annetulla asetuksella määrättiin postiljoonit kaupungeissa kantamaan tavalliset kirjeet kotiin asti, tästä alkoi postin kotiinkanto.

1860. Ensimmäinen postitoimisto perustettiin Mustialan maanviljelysopiston yhteyteen. Toimisto oli halvempi kuin konttori.

Ukko-Pekka

Ukko-Pekka, oli Valtionrautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi.

1860-luvulla posti siirtyi rautateille

Tärkeän käännekohdan postinkuljetuksessa muodosti 1860-luvulta alkaen rautatie, jolloin postitorven ja aisakellon oli väistyttävä junan kimakan vihellyksen tieltä, sitä mukaa kuin rautateitä rakennettiin.

Jo rautateitä suunniteltaessa oli pantu huomattava paino valtakunnan jossakin määrin kyseenalaisen postinkulun ja tiedonvälityksen parantamiselle. Ensimmäinen rataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, ja samana vuonna avattiin myös pääradan vaihe Turusta Hämeenlinnaan. Heti Hämeenlinnan radan valmistuttua alettiin junissa samana vuonna 1862 kuljettaa postiakin, aluksi vain matkustajavaunuun sisustetussa osastossa.

Helsingin ja Pietarin välisen radan valmistuttua tulivat kuvaan mukaan myös varsinaiset rautatiepostivaunut, jotka pian yleistyivät. Samalla nousi uuteen arvoon matkapostiljoonin virka, nimenomaan rautatiepostiljoonin.



1864. Posti palkkasi naisia ensimmäisenä valtion laitoksena Suomessa. Vuonna 1868 monissa postitoimistoissa toimivat naishoitajat, joista useiden tittelinä oli mamselli.

1866. Postimerkkiin, leijonamerkkiin, merkittiin merkin arvo ensimmäisen kerran Suomen rahana.

Postikonttorit ja postitoimistot

Alunperin oli tarkoitus, että vain valtakunnan pääkaupungin postitoimipaikka kulki nimellä konttori ja että muut olisivat postitoimistoja tai postitaloja. 1800-luvun puoliväliin mennessä oli titteli-inflaatio kuitenkin jo siinä määrin päässyt syömään tätä merkitystä, että lähes joka pikkukaupungissa postipaikka komeili konttorin nimellä.

Suomen laajoilla maaseuduilla mahdollisuudet postinkäyttöön vielä 1800-luvun puoliväliin asti olivat olleet huonot. Postikonttoreita oli yleensä vain kaupungeissa ja harvaan asutussa maassamme maaseutuväestön oli käytävä hoitamassa asioitaan pitkien matkojen takaa. Parannuksen maaseudun postioloihin aikaansaivat uudet postitoimipaikat, postitoimistot, joita 1860-luvulta lähtien alettiin vilkkaimpiin maaseutukeskuksiin perustaa.

Näin saatiin nähdä 1860-luvulla tapahtunut postitoimipaikkojen lukumäärän ennennäkemätön kasvu, mikä kuvasi samalla hyvin talouden nousua ja elämän kaikkinaista vilkastumista. Kun vuonna 1860 oli postikonttoreita ja -toimistoja 39, oli määrä vuoteen 1869 mennessä kasvanut kuuteenkymmeneenkahteen.



1870. Ensimmäiset postivaunut Helsinki-Viipuri. - Miltei mahdottomalta toteuttamisen kannalta tuntunut höyrylaivaliikenne talviaikaan aloitettiin ensisijaisesti postinkuljetuksen vuoksi. Niinpä höyrylaiva Postiljon aloitti talviajan laivakuljetukset Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä.

1870-luku. Posti edisti tällä ja seuraavalla vuosikymmenellä erilaisilla toimillaan huomattavasti sivistyksen ja yleisen hyvinvoinnin kohoamista maassamme.

1871. Suomi julkaisi ensimmäiset postikorttinsa (ns. ehiöpostikortit), näitä kutsuttiin kirjeenvaihtokorteiksi.

1875. Suomi on ollut edustettuna Maailman postiliitossa, UPU:ssa tästä vuodesta lähtien. - Perustettiin suuri postikomitea valmistelemaan postilainsäädännön uudistamista.

1876. Ensimmäisen laivapostitoimisto höyrylaiva Expressille Hanko-Tukholma-välille.

1880-luku. Rautatieverkosto maassamme laajeni tavattoman suuresti, tärkeimmät pääradat saatiin rakennetuiksi ja sen myötä rautateitse tapahtuva postinkuljetus tuli erityisen tärkeäksi. - 1880-luvun loppuun mennessä edistys postitoiminnan eri aloilla oli ennen kuulumattoman menestyksekästä ja vilkasta.

1881. Postiasetus. Postilainsäädäntö uudistettiin vuonna 1875 asetetun suuren postikomitean, vuonna 1879 julkaiseman mietinnön mukaiseksi. - Postipysäkkejä alettiin perustaa maalaiskirjeenkantolinjojen varsille. Paikallisposti, uudet postitoimipaikat, otettiin käyttöön kirjeille, jotka kulkivat vain yhden postitoimipaikan kautta. - Postiljoonien aseistuksena tuli olla kruunun kustannuksella, ladattu revolveri nahkakotelossa ja tikari vyötäisillään. Sitä paitsi piti postiljoonilla olla omalla kustannuksellaan kuriirikello ajoneuvon aisassa. - Postitoimipaikkaverkko ei ollut vielä tiheä, mutta posti oli auki joka päivä.

Carl Hjalmar Lagerborg

Carl Hjalmar Lagerborg.

1887. Postin yhteydessä toiminut Postisäästöpankki perustettiin. - Pääpostitirehtöörinä Carl Hjalmar Lagerborg 1887 - 1903. Lagerborg oli tehokas organisaattori, joka tarttui postin käytännön epäkohtiin.

1888. Kyytilainsäädäntö –> postinkuljetukset urakoitsijajärjestelmään. - Postiasetuksen 1888 tavoitteena yksi postitoimipaikka joka kuntaan.

1890. Postimanifesti ja suomalainen posti Venäjän sisäasiainministeriön alaisuuteen. Tätä tapahtumaa on Suomessa pidetty sortokauden alkusoittona, ensimmäinen sortokausi alkoi kuitenkin vasta 1899. - Tänä vuonna aloitettiin maalaiskirjeenkanto. Se tarkoitti sitä, että postinkuljetusta harjoitettiin muillakin linjoilla, kuin pitkin maanteitä postitoimipaikasta toiseen. Näin samalla parannettiin syrjäseutujen postiyhteyksiä. - Postikonttoreita 37, postitoimistoja 235, postiasemia 146 tänä vuonna.

1900. Keisarin määräyksen mukaan Suomen ulkomaille menevässä kirjeenvaihdossa käytettävä venäläisiä postimerkkejä.

Postimerkit

Viimeinen postimatka suomalaisin postimerkein - huivipäinen palvelustyttö viemässä kirjettä postiin. - Alexander Federley, kuva Helsingin kaupunginmuseo.

1901. Venäläiset postimerkit käyttöön myös kotimaisessa postiliikenteessä.

Adler

Adler-postiauto. Maalattu pakettiauto, jossa avo-ohjaamo. Umpinainen tavaratila, joka valmistettu puusta. Perässä avonainen osa, jossa laatikoiden tyhjentäjä istui. Auton rekisterinumero on A 741. - Kuva Postimuseo.

1911. Motorisoituminen alkoi. Posti otti käyttöönsä ensimmäisen Adler-merkkisen auton. Näitä automobiileja hankittiin kaksi. Niitä käytettiin pääasiallisesti kirjelaatikkojen tyhjentämiseen.

1913. Ensimmäinen postiautolinja: Tammisaaren ja Bromarvin välillä, avattiin 15.8.

1914. Seuraava postiautolinja: Turun ja Uudenkaupungin välillä, avattiin 1.6.

Postiljooni

Postiljooni, talonomistaja Alfred Rahikainen (1866–1935). Arvopostia kuljettanut Rahikainen oli aktiivinen postiljoonien etujen ajaja ja aloitteellinen perustettaessa Suomen Postiljooniyhdistystä vuonna 1906. Hän toimi järjestön keskustoimikunnan sihteerinä ja jäsenenä 1906 - 1911 sekä oli mukana Helsingin osaston toiminnassa. Rahikainen rakennutti vuonna 1915 puutalon osoitteeseen Päijänteentie 3. - Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Pois, pois postin tieltä - posti se kulkee keskellä tietä!

Jos kuvaillaan postin ja sen asiakkaiden välisiä suhteita kautta koko 1800-luvun, voidaan hieman liioitellen sanoa, että "postimies näki itsensä kruunun uskollisena ja alipalkattuna palvelijana, joka kiittämättömän yleisön ja yhtä kiittämättömän johdon välisessä puserruksessa teki raskasta ja paikoin vaarallistakin työtään". Postimiehellä ei kuitenkaan ollut aikaa vaivata päätään tällaisilla asioilla, vaan hän piti postitorvineen parhaansa mukaan huolen siitä, että väylä oli auki ja posti kulki. Sehän oli hyvin kunnioitettava asenne työtä ja sen mukanaan tuomia velvollisuuksia kohtaan.