Kuvassa yllä porilaisia postinkantajia ryhmäkuvassa vuonna 1910. Eturivissä: vas. Kalle Pohjola, Emil Forsell (isä), Ville Virta, August Viljanen, Albert Lehtinen, keskirivissä: vas. Martti Höckert, Viljam Viljamaa, Oskari Kunnas, Karl Ylinen, Aksel Sulzberg (Voutivuori) Hjalmar Ahlfors, Verner Forsten, takarivissä: vas. Juho Aromaa, Jussi Salomaa (pka) ja Uuno Nylund. - Kuvaaja John Englund, kuva Satakunnan museo.

Millainen on hyvä postiljooni

Vuonna 1931 esiteltiin Postimies-lehdessä NO 6-7 ne perusvaatimukset, jotka hyvän postiljoonin tuli täyttää - ja nämähän ovat varmasti hyvän postiljoonin ominaisuuksia tänä päivänäkin.

Mitä vaatimuksia asetamme kunnolliselle postiljoonille?

Rehtiys ja velvollisuudentunto. - Postiljoonikunta ei yleensä ole sellaista joukkoa, joka kärkkyisi vain oikeuksia ilman vastaavia velvollisuuksia. Siitä huolimatta tahtoisimme kuitenkin tässä tuoda esille muutamia hajanaisia mietteitä siitä mitä vaatimuksia asetamme kunnolliselle postiljoonille.

Nuhteettomuus - työtä pelkäämättömyys. - Postilaitoksen palvelukseen astuvalta nuorukaiselta on tietenkin ensiksi vaadittava, että hän on nuhteeton elintavoiltaan sekä sellainen luonteeltaan, että ei pelkää ruumiillista työtä.

Tyvestä puuhun noustaan. - Kun tällainen nuorukainen sitten tutustuu postitehtäviin, niin emme pidä sopivana, että hän heti esintyy ikäänkuin täysin oppineena, vaan muistaisi, että oppia on ikä kaikki.

Ammattitaidon jatkuva kehitystyö. - Kunnollisen postiljoonin tuleekin aina koettaa pysyä »ajan tasalla» postiliikenteen järjestelyyn ja postihallituksen kulloinkin antamiin ohjeisiin ja määräyksiin nähden.



Postinkantaja työssään sotavuonna 1941. - Kuvaaja Partanen, kuva Sotamuseo.



Postipoika Martikainen jakaa Seura-lehteä Herttoniemessä. - Kuvaaja Kienanen 1950-luku, kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Huolellisuus. - Ne työvelvollisuudet, mitä kullekin asetetaan, on tietenkin suoritettava tarpeellisella huolellisuudella.

Oma-aloitteisuus. - Ja milloin esiintyy yhteisiä tehtäviä, niin silloin ei missään tapauksessa pitäisi koettaa näistä vapautua toisten työtoverien kustannuksella, tai toisin sanoen, ei pidä odotella, että toiset suorittaisivat ne työt, mitkä kuuluvat yhteisesti tehtäviksi, vaan vitkastelematta ja reippain ottein on käytävä käsiksi työhön.

Omien virheiden tunnustaminen. - Jos työssä kaikesta huolellisuudesta huolimatta joskus kiireessä tulisi jokin erehdys, niin on se valittaen mutta rehellisesti silloin omistettava, eikä missään tapauksessa osoitettava sellaista matalamielisyyttä, että koettaisi aiheettomasti vierittää syytä työtoveriensa niskoille.

Hyvän työilmapiirin ylläpito. - Muutoinkin on meidän aina koetettava säilyttää työtovereittemme kanssa hyvät välit, sillä mikään ei ole sen nolompaa kuin se, että »kaksi köyhää riitelee».



Postinjakaja pyörineen 16.1.2003: jakelupyörässä siniset laukut. - Kuvaaja Tapio Mustasaari, kuva Postimuseo.

Postimies Vilho Vauhkosella saattaa olla postia lähes neljäkymmentä kiloa jakomatkalle lähdettäessä. - Kuvaaja Eeva Rista 1974, kuva Kansatieteen kuvakokoelma, Eeva Ristan kokoelma, Museovirasto.

Muiden kunnioittaminen. - Suhteessamme esimiehiimme ja virkakuntaan yleensä on mielestämme noudatettava ohjetta: »kunnia sille jolle kunnia tulee».

Pos turha pokkurointi - arvokkuus ja moitteettomuus. - Silti ei ole tarvis eikä sopivaakaan turhanaikainen pokkuroiminen tai mielisteleminen, kunhan vain muutoin käyttäydymme arvokkaasti ja — mikä pääasia — teemme tehtävämme moitteettomasti.

Asialliset suhteet muuhun virkakuntaan. - Emme liioin katso sopivaksi, että postiljoonien puolelta pakkauduttaisiin virkamiesten kanssa »veljiksi», mutta kuitenkin on koetettava välttää, ettei juopaa tarpeettomasti suurennettaisikaan.



Postinjakelua sähkökärryllä 18.4.2002. Postinjakajalla vuoden 1996 virkapuku. - Kuvaaja Tapio Mustasaari, kuva Postimuseo.

Raittiit elämäntavat. - Postiljoonin tulee karttaa väkijuomia ainakin sikäli, että ei milloinkaan esiinny päihtyneenä, ei yksityiselämässäänkään, mutta vielä vähemmin virkatoimessa ollessaan.

Arvokkuus asiakaspalvelussa. - Aina tulee muistaa, että hyvä maine tulee vähälläkin pilatuksi sekä että koko postiljoonikuntaa helposti voidaan arvostella sen mukaan, miten joku yksilö esiintyy. Sen vuoksi on myöskin mielestämme tärkeätä, että me, joutuessamme yleisön kanssa kosketuksiin, varsinkin virkatoimessa ollessamme käyttäydymme arvokkaasti. Kun näin teemme, on meillä täysi syy odottaa yleisön puoleltakin huomaavaisuutta ja tunnustusta.



Postinkantajamummo kierroksellaan Sortavalan maalaiskunnassa vuonna 1938. - Kuvaaja Aarne Pietinen, Museovirasto.

Poika myy tai jakaa lehtiä vuonna 1955. - Kuva Museovirasto.

Jäsenyys Suomen Postimiesliitossa. - Luonnostaan lankeavana pidämme, että jokaisen postiljoonin on liityttävä jäseneksi yhteiseen järjestöömme, Suomen Postimiesliittoon sen paikkakunnan osaston kautta, missä toimipaikka sijaitsee. Sillä jos joku ei yhdy ammattiliittomme jäseneksi, voidaan heistä sanoa: joka ei ole meidän kanssamme hän on meitä vastaan.



Postinkantajajia, Enontekiö 1930. - Kuvaaja Samuli Paulaharju, kuva Museovirasto.

Alas kateuden kyy! - Jos joku ammattitovereistamme virkatoimessaan tai järjestötoiminnassa tulisi joskus saamaan osakseen jonkun verran suurempaa huomiota ja tunnustusta, niin on meidän silloin painettava alas kateuden kyy ja tukahutettava itsestämme ilkeämielinen arvostelun halu. Sillä kyllä kai asia useimmassa tapauksessa on niin, että yleistä luottamusta ja tunnustusta ei millään alalla aivan ansiotta saa, vaikkakin toiselta puolen, on siten, että kukaan ei voi aina olla kaikille mieluinen.



Postinjakelua pakettiautolla 22.8.2006. - Kuvaaja Tapio Mustasaari, kuva Postimuseo.

Kusti polkee ja posti kulkee

"Kun Kusti polkee, niin posti kulkee, on sitten pouta taikka myrskyinen sää. Näin polkee Kusti, ja kulkee posti, ei mies voi tehdä enempää."

Näinhän Kari Kuuva on aikoinaan sanoittanut tämän tunnetun laulunsa, jossa sattuvasti sanaleikillä tiivistetään postin jakamista polkupyörällä. Polkupyörän lisäksi postia on jaettu tietysti myös jalan, suksin, ratsain, hevoskärryin, mopolla, moottoripyörällä, moottorikelkalla, veneellä ja autolla.

Lähteet
*Posti- ja lennätinmuseo, Fennada Junior elokuva
*Postimuseo
*Suomi kautta aikojen, Valitut Palat
*Kansakunnan historia, WSOY
*Äänekoski: Koiviston museotie
*Kodin suuri tietosanakirja, Weilin+Göös
*Spectrum, WSOY
*Suomen Sosialidemokraatti NO 238/1938: 300 vuotta postinkuljetusta Suomessa
*Helsingin Sanomat NO 239/1938: Suomen postilaitos 300-vuotias
*Aamulehti NO 237/1938: Suomen postilaitos 300-vuotias
*Wikipedia
*Christer Kuvaja: Postvägen över Åland och dess betydelse 1809–1914

Postinjakelua sähköpyörällä. - Kuvaaja Tapio Mustasaari, kuva Postimuseo.