Kuvassa yllä postitorvi - pienehkö messinkinen torvi. Käyttöaika: noin 1880-1889. - Kuva Postimuseo.
Postitorvi
"Astukaamme museoon. Näemme piankin edessämme vanhat kuluneet postivaunut, joiden kyljessä riippuu tomuttunut postitorvi. Joku hymyilee säälivästi... Ja kuitenkin:
Eikö se kaikesta huolimatta muistuta meitä entisistä rauhallisista ja onnellisista ajoista, joita nykyajan ihminen silloin tällöin kaipaa koettaessaan
hetkiseksi vetäytyä pois aikamme temmellyksestä. Syystä onkin postitorvi saanut kunniakkaan sijan romanttisessa kirjallisuudessa."
Toimipaikan tunnuskilpi vuodelta 1925. Pyöreä, pohjaväriltään keltainen kilpi, jossa mustalla tekstillä pronssinvärisin rajauksin teksti POSTI POST ja numero 4. Keskellä
kilpeä pronssinvärinen postitorvi ja sen molemmin puolin kaksi kukkaa. - Kuva Postimuseo.
Postitorvella, joka nykyään kaikkialla on tullut postin tunnusmerkiksi ja käytetään sen vaakunana, oli ennen omituinen runollinen merkityksensä.
Ympäri metsien ja vainioiden raikuivat sen iloiset sävelet, ilmoittaen postiratsumiesten kulusta reitillään. Kaikille, varsinkin salomaitten
yksinäisille asujaimille olivat nuo äänet tulleet tutuiksi ja rakkaiksi. Eipä ihme, että postitorven yksinkertainen luonnonmusiikki on liikuttanut
runoilijain ja säveltäjäin, samoin kuin kansankin mieltä ja antanut aihetta sekä sävellys- että runoustaiteille.
Huomattavaa on muutoin, että postitorvi on vanhempi kuin postilaitos itse sen nykyaikaisessa merkityksessä. Alussa olivat torvet suoria.
Ympyräisen muotonsa saivat ne vasta 15 vuosisadan loppupuolella.
Saksasta levisivät postitorvet muihin maihin ja otettiin samoin kuin postikeihäs ja postivaakuna (soikea rinnassa kannettava, vaakuna merkillä koristettu kuparilevy)
käytäntöön Ruotsissa ja Suomessakin, kohta kun postilaitos perustettiin.
Postitorvi, käytetty aikaisintaan 1878-1907.
- Kuva Postimuseon kokoelmat, Postimuseo.
Postitorvi Suomessa
Suomessa postitalonpojan eli postirengin varusteina olivat postivaakuna rinnassa, torvi sekä keihäs ja pistin puolustautumista varten. Ennen saapumistaan
seuraavaan taloon hänen tuli töräyttää torveen, jotta uusi mies olisi heti valmis jatkamaan matkaa. Postitorveen puhallettiin myös
lähdettäessä postikonttorista ja sinne saavuttaessa, sekä kun tiellä kohdattiin vastaantulija, jotta tämä tiesi väistää ja antaa tietä.
Suinkaan kaikkialle ei hienoja, messinkisiä postitorvia riittänyt. Niinpä Vaasan postitarkastaja kertoi vuonna 1695, että postitalonpojat
torvien puutteessa puhaltelivat häränsarviin. Samana vuonna Viipurin suunnalla ei ollut ainuttakaan postitorvea, ja niinpä siellä käytettiinkin tuohitorvea.
Kahdenlaisia postitorvia
Postitorvia, joita kutsuttiin myös postisarwiksi, oli ainakin vuoden 1821 aikoina kahta laatua. Yhdet postinkuljettajille, toiset postiljooneeille.
Voisi ajatella niin, että kun postiljooni oli hierarkiassa ylempänä, kuin postinkuljettaja, hänellä oli hienompi postitorvi.
Postinkuljettaja oli henkilö, joka vaikkapa hevosrattailla kuljetti postia. Postiljooni oli virkanimitys.
He saattoivat toimia erikseen ja yhdessä. Jos he olivat postinjaossa yhdessä, samoilla hevospeleillä, postiljooni oli kyydittävänä ja määräsi toimen ja tahdin.
Posti-ja lennätinlaitoksen rintamerkki, jossa mukana myös postitorvi.
- Kuva Turun kaupunginmuseo.
Kuriirikellot ja aisakellot
19 vuosisadan loppupuolella määrättiin Suomessa postitorvien asemesta käytettäväksi nk. kuriirikelloja.
Kuriirikellot olivat hevosen aisaan liitettynä itse asiassa aisakelloja.
Postitorvi on vaskipuhallin ja luonnontorvi eli luonnontrumpetti. Luonnontorvi on sellainen puhallin, jossa ei ole läppiä eikä venttiilejä.
Siten sillä saadaan aikaan vain luonnonsäveliä. Luonnonsävelet - eli perussävelen pohjalta syntyvät yläsävelet - ovat puhaltimilla sellaisia säveliä, joita saadaan ylipuhaltamalla
tai pelkästään puhallustapaa muuttamalla.
Venttiilitön ja läpätön postitorvi voi olla suora, mutta usein se on taivutettu ympyrän muotoiselle lenkille.
Postitorvella on hyvin terävä ja läpitunkeva ääni, joka kuuluu kauas. Postitorvi mahdollistaa siis vain luonnollisen asteikon äänien soittamisen.
Sillä saa aikaan vain rajoitetun, pienen määrän nuotteja, eli noin kuusi.
Eri nuotit soitetaan muuttamalla puhalluspainetta ja huulten kireyttä.
Postitorvi olikin tarkoitettu vain lyhyiden torvisignaalien esittämiseen, ei melodioitten.
Postirenkienkin piti kuitenkin osata soittaa postitorvella kaksi erilaista, määrättyä sävelkulkua, joista
toista soitettiin lähestyttäessä päätekohtaa ja toista, sieltä poistuttaessa. Ehkäpä fanfaarin tyyliin: tyt-ty-ty tyt-ty-ty tyyyyyt!
Ensimmäiset metalliset postitorvet ovat peräisin 1400-luvulta. Jo 1500-luvulta lähtien tästä soittimesta tuli olennainen osa postinkantajan työtä,
kun hän viestitteli torvellaan postia kuljetellessaan. Kun postinkantaja puhalsi torvellaan tietä auki, hän käytti torveaan ihan samoin,
kuin me nykyisin käytämme autossa äänimerkkiä. Postikuljetukset olivat teillä etuoikeutettuja, ja postinkantaja joutui raivaamaan tiensä postitorven avulla tuotettujen
akustisten signaalien avulla. Olihan se kuuluvampaa ja hienompaa, kuin että hän olisi huutanut.
Postitorvi ja musiikki
Saattaapa postitorven säveliä joskus kuulla vielä meidänkin päivinämme, vaikkakaan postitorvea ei enää ole olemassa muussa muodossa kuin muinaismuistona
postimuseoissa säilytettävien kokoelmien joukossa. Mainittakoon tässä
yhteydessä eräs konsertti, joka pidettiin Dresdenissä ja joka oli todellinen postikonsertti alusta loppuun asti. Ohjelma käsitti ainoastaan musiikkikappaleita,
joissa muinaisaikaisen postinkuljetuksen romanttisuus oli aiheena. Siihen kuului esim. »postiljooni-sinfonia» Händelin oratoriosta »Belsazar»;
Mailerin »der Postillon* (sanat Lenaun kirjoittamat), laulu postitorven ja pianon säestyksellä; Bachin Aria del Postigfione : Schubertin »Die Post», jne.
Yksi meidän aikojemme tunnetuimmista postitorveen liittyvistä sävellyksistä on W.A. Mozartin Serenadi D-duuri (Postitorviserenadi).
Lähteet
*Posti- ja lennätinmuseo, Fennada Junior elokuva
*Postimuseo
*Suomi kautta aikojen, Valitut Palat
*Kansakunnan historia, WSOY
*Äänekoski: Koiviston museotie
*Kodin suuri tietosanakirja, Weilin+Göös
*Spectrum, WSOY
*Suomen Sosialidemokraatti NO 238/1938: 300 vuotta postinkuljetusta Suomessa
*Helsingin Sanomat NO 239/1938: Suomen postilaitos 300-vuotias
*Aamulehti NO 237/1938: Suomen postilaitos 300-vuotias
*Ilkka NO 228/1932: Postinkuljettajan ja postiljoonin postitorvet
*Wikipedia
*Christer Kuvaja: Postvägen över Åland och dess betydelse
1809–1914
© matkalyhty.fi