Kuvassa yllä Taivasssalon Helsinginrannan paikallistie, historiallinen Kuninkaallinen Suuri Postitie. - Kuva Tiehallinto.


Pakanuuden ajat. Kaikkein varhaisin muoto, jossa on kuljetettu laajalle alueelle jotakin viestiä, on maassamme ollut arpakapulaviestin kuljetus, talosta taloon vihollisen uhatessa, tai jonkin muun siihen verrattavan vakavan syyn takia.

1556. Sanaa "posti" lienee käytetty maassamme virallisessa kirjelmässä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kyseessä oli kuninkaallinen asetus, joka julkaistiin Turussa.

1500-luvun puoliväli. Kihlakunnanposti, josta käytetään myös nimitystä kruununposti tai kruunuposti, syntyi. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa, saadakseen nopeammin tiedon virkamiehilleen määräsi, että kirjeet piti lähetettämän nimismieheltä nimismiehelle, kunnes ne tulivat määräpaikkaan. Tämä tapa oli käytännössä aina vuoteen 1636 asti, jolloin Kristiina-kuningattaren postijärjestys sai aikaan muutoksen koko Ruotsin (ja vuodesta 1638 Suomen) postilaitoksessa.

1558. Kuriiriposti on vanhin kirjepostilaji; Suomessa kulkenut varhaisin tunnettu kuriirikirje on vuodelta 1558. Kuriiri kuljetti lähetyksen suoraan lähettäjältä vastaanottajalle. Välimatkat olivat pitkiä, ja matkassa saattoi kestää kuukausia. Kuriiripostia on kuljetettu myös yleisen postin perustamisen jälkeen, koska yleisen postin verkosto ei ollut kovin kattava ja kuriiripostin käyttöön oli totuttu.

Kirkon tarpeita varten lienee syntynyt lukkarinposti, jossa lukkarin velvollisuutena oli kuljettaa pääosin papiston kirjeitä piispan ja rovastin sekä eri seurakuntain välillä. Jo 1400-luvulla Suomessa määrättiin, että lukkarin tuli lähimmälle lukkarille kuljettaa piispan ja rovastin kirjeitä. Myös kirkkolaki vuodelta 1686 antoi lukkarille määräyksen kuljettaa näitä kirjeitä ja vastata myös laiminlyönneistä. Lukkaripostia voidaan pitää kuriiripostin alalajina. Järjestelmä lakkasi vuonna 1869 kirkkolain uudistuksen yhteydessä. Lukkaripostin tunnistaa huomautuksesta osoitteen lähellä: framskaffas med klockarepost tms.



Kreivi Pietari Brahe oli yksi keskeisistä hahmoista Suomen postinkuljetuksen syntyhetkillä. Muita tärkeitä uranuurtajia olivat suomalainen valtiomies ja soturi Klaus Laurinpoika Fleming, jonka tekemä esitys postitalonpojista otettiin käyttöön - ja valtakunnanvouti Bernhard Steen von Steenhausen, joka laati ensimmäiset postireitit ja laittoi järjestelmän käyntiin. Steenhausen matkasi pari kuukautta pitkin tulevaa postireittiä - hän lähti matkaan 3.6.1638 ja oli perillä Narvassa 7.8.1638. Matkallaan hän perusti postikonttorit Turkuun, Helsinkiin, Porvooseen, Viipuriin ja Käkisalmeen.

Postilaitoksen alku Ruotsin vallan aikana

1636. Valtiollisen postijärjestelmän synty Ruotsiin. Vakinainen postinkulku oli välttämätöntä suurvallaksi kohonneelle Ruotsille. Ensimmäisen kerran ajatus hyvin järjestetystä postinkuljetuksesta esitettiin 1620-luvulla, mutta vasta 1636 ryhdyttiin sanoista tekoihin, kun hallitus julkaisi postijärjestyksen. Siinä luotiin Euroopassa ainutlaatuinen järjestelmä, joka uskoi postinkulun talonpoikien varaan. Valtateiden varsille oli sijoitettava kahden tai kolmen peninkulman välein valantehneitä postitalonpoikia. Varsinaisen postinkannon suorittivat postitalonpoikien postirengit, tarvittaessa myös postitalonpojan pojat tai talonpoika itse.

1638. Suomen postireitit ja postitaksat vahvistettiin. - Suomen postilaitoksen perustamisajankohtana pidetään 6. syyskuuta 1638, jolloin postinkuljetus alkoi kenraalikuvernööri, kreivi Pietari Brahen määräyksestä. Kuningatar Kristiina vahvisti Suomen ensimmäiset postitaksat 6.9.1638. Tästä alkoi säännöllinen postinkuljetus Itämeren piiriin laajentuneen Ruotsin suurvallan hallinnon ja diplomatian tarpeiden vuoksi. Suomeen mallia otettiin Ruotsista, jossa postinkuljetus oli järjestetty paria vuotta aiemmin 1636.

Gese Althna oli saksalaissyntyinen leskirouva, joka toimi Ruotsin vastikään perustetun postilaitoksen johtajana eli ylipostimestarina vuosina 1637–1643. Hän oli vastuussa myös Suomen postilaitoksen järjestämisestä. Hänen tärkeimmät uskottunsa olivat valtakunnanvouti Bernhard Steen von Steenhausen ja Olof Jönsson. Yhdessä he suunnittelivat ja organisoivat Suomen postin.



Kuninkaallinen Suuri Postitie - postitien muistoksi on sen reitti merkitty pylväin Ahvenanmaalla. - Kuva Copyright © J Hokkanen - Creative Commons.

Ruotsista Suomeen posti tuli reitillä Tukholma - Turku, tällä oli nimenä Kuninkaallinen Suuri Postitie. Tämä vanha tie on ollut käytössä jo 1300-luvun lopusta lähtien. Vanhimmat maininnat Postitien tielaitteista ovat vuodelta 1507. Kun Turun ja Tukholman välinen postinkulku järjestettiin kesällä 1638, kuningatar Kristiinan määräyksestä käytettiin hyväksi olemassa olevaa keskiaikaista reittiä.

Tarkalleen ottaen Tukholmasta lähtenyt reitti kulki Uplannin rannikolla sijainneen Vaddön kautta meritse Ahvenanmaan Eckeröhön, josta posti kuljetettiin Taivassaloon ja sieltä Turkuun. Eckerön ja Taivassalon välillä oli yhdeksän postitalonpoikaa, joita myös saaristolaiset auttoivat.

Tätä reittiä pidettiin aikoinaan maailman vaarallisimpana postireittinä, sillä varsinkin Ahvenanmeren ylitys talvioloissa oli hyvin vaarallista. Kymmenet miehet hukkuivat näillä matkoilla ja arkistoista löytyy helposti pelkästään 1800-luvulta useita tapauksia, joissa esim. postiveneen koko viisimiehinen miehistö hukkui.

Turusta postilinja jakautui kolmeen haaraan. Ensimmäinen kulki reittiä Rauma, Pori, Vaasa ja Oulu. Toinen meni Hämeenlinnan kautta Viipuriin, kolmas ja tärkein Helsingin kautta Viipuriin. Helsingistä haarautui linja Tallinnaan. Turun ja Helsingin välillä oli kahdeksan ja Helsingin ja Viipurin välillä kymmenen postitaloa. Postikonttorit sijaitsivat Turussa, Helsingissä, Porvoossa ja Viipurissa.

1640-luku. Postilaitos alkoi kerätä uutisia ja julkaisi ne lehdessään "Ordinari Post Tijdender". Tästä on suomalainen sanomalehdistö juontanut juurensa.



Kullattu postiljoonin nappi, jossa kuvattuna postitorvi ja kolme kuninkaan kruunua. - Kuva Turun kaupunginmuseo.


1643. Meren ylityksen lisäksi tänä vuonna posti alkoi kulkea myöskin maitse, Tukholmasta Turkuun koko Pohjanlahti kiertäen. Tämä linja kulki aluksi Vaasan ja Turun välillä kaukana sisämaassa, kunnes se rannikkokaupunkien valitusten vuoksi 1676 siirrettiin merenrantaa pitkin kulkevaksi. Näin tavattoman pitkälle reitille postin kanssa lähdettiin luonnollisestikin turvallisuussyistä silloin, kun jääesteet ja myrskyt haittasivat postinkuljetusta yli Ahvenanmeren sekä yli Ahvenanmaata ja Suomen manteretta erottavien salmien. - Tällä reitillä Ruotsista tultaessa postia kuljetettiin myöskin suoraan harvaan asutun sisämaan läpi Oulusta Viipuriin. Savonlinnan pohjoispuolella ei kuitenkaan ollut kesäteitä ja kun monia jokia ja salmia oli ylitettävä, oli tämä reitti käyttökelpoinen vain talvisin. Kaikilla Suomen linjoilla posti kulki vain yhden kerran viikossa kumpaankin suuntaan.



Postiratsukko 1600-luvulta.

1646. Aluksi kulkivat talonpojat ja heidän renkinsä postimatkoillaan jalan, mutta jo vuoden 1646 postiasetus käski kulkemaan ratsain. Postiratsastajan tuli ajaa täyttä laukkaa ja postille oli annettava puoli tietä, kun posti puhalsi torveensa. Postin vaihtopaikassa oli rengin hevosineen oltava valmiina lähtöön. Postimatkoilla käytettiin tämän jälkeen talvisin myös hevosrekeä, mutta ratasajoneuvot määrättiin postinkuljetuksessa käytettäväksi vasta sitten, kun Suomi oli erotettu Ruotsista, eli vuonna 1817.



Postilaukku. Läppä on koristettu messingistä valmistetuilla ristikkäisillä postitorvilla. - Kuva Postimuseo.

1661. Lukitun postilaukun rinnalle tuli kuljetettavaksi irtolaukku, lösväska, johon kerättiin postikonttorien välillä postitaloihin kertyneet kirjeet. Näitä kirjeitä toimittivat postitaloihin paikalliset asukkaat ja kirjeitä nimitettiin irtokirjeiksi.

1673. Postikonttorien toimintaa kehitettiin vuosina 1673, 1686 ja 1707 annetuilla ohjesäännöillä. Postimestarit olivat nyt tilivelvollisia ja nauttivat palkkaa kruunulta. - Tänä vuonna alettiin palkata pääpostiteille postinkuljettamiseen vakinaisia postimiehiä, joiden tuli kulkea postitalonpoikien mukana ja joita alettiin virallisesti kutsua postiljooneiksi. Tässä oli alkuvaikeuksia ja vuonna 1683 postiljooneista luovuttiin, mutta vuonna 1692 heitä alettiin palkata taas uudelleen. Postiljoonien, joita sijoitettiin erinäisiin paikkoihin postiteiden varsille, alkuperäisenä tehtävänä oli valvoa kirjelaukkuineen kiiruhtavien postitalonpoikien nopeutta ja täsmällisyyttä.

1692. Julkaistiin postitaksat jokaista valtakunnan konttoria varten.

1700-luvun alku. 1700-luvun alkupuolella oli postitoimistoja kaikissa Suomen kaupungeissa yhteensä 22.



Porvoon postimestari sai postiinsa postiluukun. - Kuvakaappaus, Posti- ja lennätinmuseo, Fennada Junior elokuva.

1703. Vuonna 1703 pyysi Porvoon postimestari lupaa käyttää postiluukkua toimipaikassaan. Anomukseen on pääpostitirehtööri merkinnyt, että koskapa kirjeiden jakelu ikkunasta tai muusta luukusta on jo tapana, niin suotakoon Porvoon postimestarillekin sellainen oikeus.

Äänekoskella, Koiviston kylällä sijaitseva museotie on osa yli 200 vuotta vanhaa markkina- ja postitietä Kuopion ja Vaasan välillä. Koivisto oli 1700-luvun lopulta 1840-luvulle Keski-Suomen pääteitten risteyksessä, maantieteellinen solmukohta ja hallinnollinen keskus. Poikittaistiestä käytettiin asiayhteydestä riippuen eri nimiä: Ruotintie, Kruununtie, Savontie, Vanha postitie, rahti-, kievari- ja sotatie, Kuopio-Vaasa-valtatie ja Suomen sodan tie. Se oli Pohjois-Hämeen ensimmäinen mittatie, joka oli varustettu puisilla virstantolpilla. - Kuvaaja Rismo Virpimaa, kuva Mobilia.

1707. Arvoposti syntyi niin, että kun lähettäjä halusi kirjeensä kuljetettavaksi postimestarin erityisen silmälläpidon kohteena, oli postimestarin sitä suositeltava ja kirjoitettava kirjeeseen sana rekommenderad.

1710 - 1711. Näinä vuosina Suomessa raivosi rutto. Postimestareiden oli savustettava ruton saastuttamilta alueilta saapuneet postilaukut ja niiden sisältö koiruohon, salpietarin tai katajan sauhussa.


1746. Laissa uhattiin kirjevarkaita kuolemanrangaistuksella. Postilähetykset olivat tuolloin jo suuria, postia saattoi olla kokonainen hevoskärryllinen ja tämä houkutteli puoleensa postinryöstäjiä, siksi ankarat rangaistukset, kuten oikean käden katkomiset, mestaamiset ja teilaamiset olivat tarpeen.

1756. Postitalonpojille oli alettu jonkin verran tätä vuotta aiemmin maksaa palkkaa, joka määräytyi postimatkan pituuden mukaan. Tänä vuonna he saivat pitkän taistelun jälkeen palkkaukseensa sellaisen parannuksen, että jokaiselta peninkulmalta maksettiin saman verran, kuin aikaisemmin vain ensimmäiseltä.



Eckerön postivene, pituus 5,1 m, leveys 2,2 m. Eckeröläistä postipurtta käytettiin postinkuljetuksessa Suomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Purrella oli täydelliset varustukset ja se on raudoitettu, joten sitä voitiin myös vetää jäällä. - Kuva Suomen kansallismuseo.

1758. Tästä vuodesta alkaen avattiin uusia, pitkiä postilinjoja Sisä-Suomeen. Linjojen perustaminen tapahtui usein yhtä aikaa, kun maantiet valmistuivat.

1785. Oulun ja Kuopion välisellä taipaleella alettiin kuljettaa postia ympäri vuoden.

1796. Optillinen telegrafi eli optinen lennätin Tukholman ja Ahvenanmaan välille, postia nopeampaa tiedonvälitystä varten.

1700-luvun lopulla. Postitoimipaikkojen kirjanpitovelvollisuus astui voimaan. - Vuosisadan lopulla Suomessa oli 14 vakinaista postiljoonia. Tämän vuosisadan lopulla myös kirjelaukun sisältö oli paisunut niin raskaaksi, että oli vähitellen siirryttävä ratsuhevosen käytön sijaan käyttämään hevoskärryjä ja talvisin -rekeä.

1801. Julkaistiin uusi menosääntö, jonka mukaan alipalkattujen postitalonpoikien palkat kohosivat noin kaksinkertaisiksi.



Postitoimipaikan tunnuskilpi, joka on valmistettu pellistä. - Kuva Postimuseo.


Lähteet
*Posti- ja lennätinmuseo, Fennada Junior elokuva
*Postimuseo
*Suomi kautta aikojen, Valitut Palat
*Kansakunnan historia, WSOY
*Äänekoski: Koiviston museotie