Suomen tasavallan urheilevat presidentit

K.J. Ståhlberg koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

1) Ståhlberg, Kaarlo Juho (1919-1925)

Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti oli Kaarlo Juho Ståhlberg (1865 - 1952).

177 cm pituisen Carl Johan Ståhlbergin liikunnallisista kyvyistä kertoo seuraava. Kun Ståhlbergin opinnot Oulun suomalaisessa lyseossa päättyivät vuonna 1884, Ståhlberg ja muut oppilaat eivät saaneet ylioppilaslakkiaan Oulussa, vaan heidän täytyi hakea se Helsingistä.

"Saatuaan ylioppilaslakkinsa lähtivät Oulun pojat takaisin kohti kotikaupunkia – jalkapatikassa. Viisi iloista ylioppilasta vaelsi Helsingistä ensin Uudenmaan ja Kaakkois-Hämeen kautta Päijänteen etelärannoille, luultavasti Kalkkisiin. Tällöin mahdollisesti kuljettiin Nastolankin kautta, koska ministerivaltiosihteeri Casimir Ehrnrooth myöhemmin muisteli kerran kutsuneensa K. J. Ståhlbergin tietä vaeltavana ylioppilaana päivällispöytään. Päijännettä pitkin matkattiin laivalla Jyväskylään, ja sieltä taas jalkapatikassa ja kievarikyydillä kohti Kuopiota, jossa Kaarlo Ståhlberg lienee poikennut sukulaisissa. Sieltä jatkettiin matkaa Pielavedelle, jossa viivyttiin parisen viikkoa, olihan kysymyksessä seurakunta, jossa Ståhlbergin isä oli ensimmäiseksi papinvirassa ollut. Yöpyessään eri taloissa sai Kaarlo Ståhlberg kosketusta myös suomalaisen talonpojiston erilaisiin edustajiin; varauksettomasti ihaili hän suomalaista talonpoikaa. – Leppävirran ja Lapinlahden kautta riennettiin sitten Kajaaniin ja sieltä kotiin Ouluun." (Yrjö Blomstedt, K. J. Ståhlberg : valtiomieselämäkerta, s. 30)

Presidentti K. J. Ståhlberg harrasti myös purjehdusta. Hän oli ensimmäinen presidenteistämme, joka sai käyttää Kultarantaa kesäasuntonaan. Presidentin lippu vedettiin huvilan salkoon juhannuksena 1920. Ståhlberg oli innokas purjehtija, mutta myös moottoriveneitä oli huvilan rannassa useampia. Niistä presidentin käyttöön varattu vene Kultaranta oli käytössä lyhyemmillä retkillä muun muassa Naantalissa käymistä varten.



K.J. Ståhlberg ja hänen ensimmäinen puolisonsa Hedvig (o.s. Wåhlberg) hiihtoasuisina, studiokuvassa. 1890-luku. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Lauri Relander koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

2) Relander, Lauri Kristian (1925-1931)

Suomen tasavallan toinen presidentti oli Lauri Kristian Relander (1883 - 1942).

180 cm pituisen Lauri Kristian Relanderin harrastuksiin lukeutuivat urheilukalastus ja purjehdus, tennis eli verkkopallo sekä shakki. Shakkia hän saattoi pelata ystäviensä kanssa kesäisin rantakallioillakin, tai sitten työnsä lomassa adjutanttinsa kanssa. Kuntoaan hän piti yllä mm. aamuisilla kävelyretkillä ja kesäasunnollaan Kultarannassa ahkerasti uiden.

Kuntoilusta ainakin aika ajoin on Relanderille varmaankin käynyt oman maatilankin, Pamppusaaren hoito Viipurin lähellä.



Presidentti Relander lähdössä purjehtimaan vuonna 1928. Kuva Turun Sanomat. Turun kaupunginmuseo.

Useat presidenttimme harrastivat Kultarannassa ollessaan veneilyä, eikä Lauri Relander tehnyt siinä poikkeusta.



Presidentti Relander oli myös kalamiehiä. Kuvassa hänen ja hänen seurueensa lohisaalis Neitsytniemen kartanon kuistilla vuonna 1925. Kuva Imatran Valokuvaamo, Museovirasto.

Useat presidenteistämme ovat olleet myös kalamiehiä. Monet heistä elivät aikana, jolloin Suomessa kalastettiin vielä lohta muuallakin, kuin Tenolla.



Presidentti Relander onnittelee 03.06.1928 Suomen jalkapallossa 6-0 voittanutta Norjan joukkuetta Töölön Pallokentällä. Yleisöä paikalla oli 6 000 henkeä. Kuva Museovirasto.

Presidenttimme näyttäytyvät katsojina usein erilaisissa urheilutapahtumissa ja voivatpa jakaa palkinnotkin, kuten Relander teki tässä maaottelussa.

Pehr Evind Svinhufvud koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

3) Svinhufvud, Pehr Evind (1931-1937)

Suomen tasavallan kolmas presidentti oli Pehr Evind Svinhufvud (1861 - 1944). Tuomari, poliitikko.

179 cm pituisen Svinhufvudin ensimmäinen urheilulaji oli voimistelu. Hän oli HGK:n jäsen ja kävi ahkerasti harjoituksissa. Hänen mieliharrastuksiaan olivat metsästys ja ammunta. Hänellä oli omat ampumaratansakin niin Kotkanniemessä kuin presidentin kesäasunnolla Kultarannassa.



Kuvassa presidentti P.E. Svinhufvud lähdössä hiihtämään 1930-luvulla, ilmeisen perinteisellä tyylillä. Kuvaaja Pietinen. Kuva Museovirasto.

Myös hiihto kuului Svinhufvudin elämään. Sortokaudella venäläiset karkottivat hänet Länsi-Siperiaan loppuvuodesta 1914. Kotimaahan Svinhufvud pääsi palaamaan vasta 1917 suoraan keskelle itsenäistyvää Suomea. Siperiassa ollessaan hän kulutti aikaansa mm. hiihtelemällä suksilla, jotka hän sai paikalliselta kauppiaalta. Sukset olivat ns. tunguusilaista mallia, joissa on poronnahkakappaleista ommellut irtopohjat, jotka kiinnitetään paikoilleen nahkanyöreillä. Vapauden koittaessa sukset matkasivat Svinhufvudin mukana Suomeen. Suomessa Svinhufvud kuitenkin käytti suomalaisia suksia, jotka olivat hänen mielestään "sopivampia ja luistavampia".

Kyösti Kallio koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

4) Kallio, Kyösti (1937-1940)

Suomen tasavallan neljäs presidentti oli Kyösti Kallio (1873 - 1940).

Nuoruusvuosinaan 172 cm pituinen Kyösti Kallio kehitti urheilun avulla ruumiillista kuntoaan. Varsinkin hiihto oli hänen lempilajejaan. Oulun hiihtoon, joka hiihdettiin ensimmäisen kerran vuonna 1889, hän on osallistui useita kertoja ja loistavalla menestyksellä. Hän oli 1890-luvulla maamme parhaita alle 20-vuotiaita hiihtäjiä.

Ensi kerran presidentti Kallion nimi mainittiin julkisuudessa 17.3. 1891 "Kaiku" lehden uutisessa, jossa kerrotaan Oulun suomalaisen lyseon kilpailuista: "Hiihtokilpailussa, joka Oulun suomalaisen lyseon oppilaiden kesken pantiin toimeen viime lauantaina jäällä kaupungin edustalla, oli hiihdettävä matka 15 kilometriä. Ensimmäisen palkinnon, Vänrikki Stoolin, tarinat, sai lyseolainen Pietilä... ja neljännen palkinnon, piirustuskoneen, lyseolainen Kallio, ajalla 1 t. 4 min. 40 sek."

Kyösti Kalliolla oli hiihdossa jo tuolloin oppimestari, eli voisiko sanoa valmentaja, hänen asuntotoverinsa, erittäin vahvarakenteinen Aappo Pikkarainen. Seuraavana vuonna 1892, nämä lyseolaiset kilpailivat keskenään 10 kilometrin matkalla ja silloin kävikin niin, että Kallio voitti sekä oppimestarinsa, että kaikki muutkin aivan ilmiömäisellä ajalla.



Kyösti Kallion hiihtokenkä eli hiihtomono, 1900-luvun alusta. Kuva Urheilumuseo.

Seuraavana talvena oli hiihtoinnostus Oulussa jo niin levinnyt, että ensi kerran järjestettiin kaikkien koulujen välinen jännittävä kilpahiihto. Se pantiin toimeen huhtikuun 9 päivänä 1893 ja siitä muodostui todella huomattava tapaus. 17 vuotta täyttäneet hiihtivät 12 kilometriä, 13-vuotiaat 6 km. ja alle 13-vuotiaat 3 km. Keli oli huono ja erinomaisen raskas. Hiihto suoritettiin meren jäällä. Ruotsalaisen lyseon mainioiksi tunnetut hiihtäjät Lennart Åkerberg ja Kari A. Fellman olivat päättäneet taktikoida Kalliota vastaan, mutta Kallio oli ylivoimainen. Kallio tuli ensimmäisenä perille, aika 1 t. 7 min. 30 sek., vaikka kelikin oli aivan kurja.

Presidentti Kalliolla oli tästä komeasta voitostaan muistona kirjahyllyssään kaunis muistoesine, nim. 2-osainen, korukantinen kappale J. L. Runebergin kootut teokset alkukielellä: "Ensimmäinen palkinto hiihtokilpailussa. - 1893 Första priset vid skidtäflingen 1893."

Vuonna 1893 Kyösti Kallio järjesti kaikille vielä suuren yllätyksen, sillä silloin järjestettiin Oulun hiihdoissa aikuisille ensimmäisen kerran 50 km hiihtokilpailu. Siihen osallistuivat ajan suuret hiihtokuninkaat Juho Ritola, Juho Aitamurto, Esko Käräjäoja ja Edvard Kääriä. Lyseolainen Kallio työntyi ujostelematta näiden mestareiden joukkoon ja hiihti peräti 25 km, ennen kuin joutui keskeyttämään. Hän oli keskeyttäessään sijalla 11, eli kärjen tuntumassa.

Vuonna 1894, jolloin 20-vuotias Kallio oli siirtynyt asumaan Oulusta Ylivieskaan, hän vielä saapui Oulun hiihtoihin 30 km matkalle. Pahan pistoskohtauksen vuoksi hän joutui kesken hiihtonsa pysähtymäänkin ja sijoitus jäi vaatimattomaksi. Hänen sijoituksensa oli 24:s, ja hän sai palkinnoksi 5 markkaa.

Kalliolla oli maatila, jolla pinta-alaa 460 ha, ja senkin hoito on varmaankin vaatinut fyysisiäkin ponnisteluja ja käynyt siten kuntoilusta. Hänen maamiestaidoistaan toteaa vanha lehtileike näin: "Mutta sanottakoon salat julki myös Isäntä Kalliosta. Vanhemman polven nivalalaiset ja Heikkilän miehet sanovat isännästänsä: Siinä se oli vasta miesten mies; joka hänen edellensä joutui pellolla tai niittylakeudella, niin oli hätää kärsimässä!"



Tasavallan presidentti Kyösti Kallio pelaamassa tennistä Kultarannassa vuonna 1937. Kuvaaja Pietinen. Kuva Museovirasto.

Presidentiksi tultuaan Kyösti Kallio alkoi harrastaa Kultarannassa tennistä.

Risto Ryti koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

5) Ryti, Risto Heikki (1940-1944)

Suomen tasavallan viides presidentti oli Risto Heikki Ryti (1889 - 1956).

175 cm pituinen Ryti harrasti nuoruudessaan voimistelua. Porissa koulua käyneen Rytin voimistelunumero oli tavallisesti kymppi. Hän oli siis koululuokkansa parhaita voimistelijoita.

Risto Rytin kuntoiluohjelmaan kuului uinti. Hänellä oli tapanaan käydä kylpemässä Helsingin Yrjönkadun uimahallissa, jonne hänellä oli nimikkokoloosikin.



Presidentti Risto Ryti osallistui maaottelumarssiin, joka järjestettiin Suomen ja Ruotsin välillä vuonna 1941. Naisten ja lasten piti kävellä 10 km alle 1 h 40 min. ja miesten 15 km alle 2 h 20 min. Kuvaaja Vilho Uomala. Kuva Museovirasto.

Maaottelumarssi 1941 oli kävelykilpailu, joka käytiin Suomen ja Ruotsin välillä 4.–25. toukokuuta 1941. Maaottelumarssin sääntöjen mukaan voittaja olisi maa, jossa kirjattaisiin enemmän suorituksia. Suoritukset painotettaisiin maiden väkilukujen suhteessa siten, että yhden suomalaisen suoritus vastasi kahden ruotsalaisen suoritusta. Marssijoiksi kelpuutettiin kaikki vuonna 1931 ja sitä ennen syntyneet kansalaiset. Naisten ja 1928–1931 syntyneiden lasten piti kävellä 10 km alle tunnin ja 40 minuutin ja miesten 15 km alle kahden tunnin 20 minuutin ajassa. Juosta ei saanut, ja sama henkilö sai marssia vain kerran. Kilpailun tulosten laskenta kesti lähes kuukauden. Tulos julkistettiin 20. kesäkuuta. Suomessa suorituksia kirjattiin 1 507 111 ja Ruotsissa 943 952, joten Suomi voitti tuon kamppailun ylivoimaisesti ilman väestöpainotuksiakin. Suomi sai Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n lahjoittaman voittopalkinnon.

Carl Gustaf Emil Mannerheim koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

6) Mannerheim, Carl Gustaf Emil (1944-1946)

Suomen tasavallan kuudes presidentti oli Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867 - 1951).

Suomen kolmanneksi pisin presidentti kautta aikain, 187 cm pituinen Mannerheim harrasti hevosia monin eri tavoin. Hän oli myös kilparatsastaja. Vuosina 1892 - 1895 Mannerheim saavutti ratsastuskilpailuissa kymmenen henkilökohtaista voittoa. Hevosten kanssa Mannerheim oli myös saksanhirven parforce-metsästyksessä, hevospoolossa, valjakkoajossa ja pitkillä vaelluksilla.

Mannerheim on ollut yksi ensimmäisistä suomalaisista, joka on ollut kiinnostunut golfista ja hän harrasti itsekin sitä.

Metsästyksessäkin ollaan liikkeellä ja koetellaan kuntoa. Mannerheim harrasti myös metsästystä ja on varmasti Suomen ainut presidentti, joka on kaatanut jopa tiikereitä.

J.K. Paasikivi koulun opetustaulussa. Alkuperäinen kuva Nurmeksen museo.

7) Paasikivi, Juho Kusti (1946-1956)

Suomen tasavallan seitsemäs presidentti oli Juho Kusti Paasikivi (1870 - 1956).

178 cm pituinen Paasikivi harrasti nuoruudessaan voimistelua. Paasikivellä suhde liikuntaan ja urheiluun oli etäinen. Paasikivi ymmärsi kuitenkin kolmen edeltäjänsä tavoin urheilun kansallisen ja kansainvälisen huomioarvon.

Vaikka Juho Paasikiveä ei pidetty urheilumiehenä niin urheilun saralla hänet voi kuitenkin muistaa siitä, että hän on ainut olympiakisat avannut Suomen presidentti. Paasikivi seurasi jo olympiavalmisteluja tarkasti myös menestysodotusten näkökulmasta. Hän kirjasi päiväkirjaansa 10.3.1951 lukeneensa Urheilun Kuva-aitasta Lauri Pihkalan pessimistisen kirjoituksen Suomen urheilun tilasta. Olympiamenestystä ei ollut odotettavissa. Presidentti soitti olympiajärjestelyitä johtaneelle kenraali A. E. Martolalle, joka arveli Pihkalan jonkun verran liioitelleen.

Presidentti soitti myös Paavo Nurmelle, joka oli myös pessimistinen. "Ei ole näkyvissä meillä nyt suuria urheilijoita". - Nurmen mielestä nykyään on urheilutulosten saamisen kannalta kovin hajaantunut: harjoitetaan kovin monta lajia (erittäinkin erinäisiä pallourheiluja). Olisi keskitettävä meille soveltuviin lajeihin.

Helsingin olympialaisten avajaiset järjestettiin 19. heinäkuuta 1952. Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi piti tervetuliaistoivotusten jälkeen avajaispuheen.

Suomen menestykseen Helsingin olympialaisissa Paasikivi ei ollut tyytyväinen. Näissä merkeissä hän otti kisojen jälkeen yhteyttä todelliseen urheilumieheen eli Urho Kekkoseen, jolle Paasikivi siirsi vastuuta siitä, että Suomi menestyisi vastedes urheilussa paremmin.



Kuvassa presidentti Paasikivi kävelyllä vuonna 1954. Turvamies näyttää astelevan hänen takanaan. Kuvaaja UA Saarinen. Kuva Museovirasto.

Liikuntaa Paasikivikin kuitenkin harrasti ja hyvinkin aktiivisesti. Hän käveli päivittäin tunnin - tosin hän teki sen lääkärin määräyksestä. Kello kädessä hän tarkkasi, että kävely kesti määräajan, ei sekuntiakaan liian vähän tai liikaa. Lääkärin sana oli hänelle laki.