Kuva yllä. Saijan maastossa. Saija 21.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Suomen talvisota

Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940. Talvisodan syttymistä edelsivät neuvottelut, joissa Suomea painostettiin siirtämään itärajaa kauemmaksi Leningradin (nyk. Pietari) suurkaupungista. Sota sai alkunsa Neuvostoliiton hyökkäyksestä. Hyökkäystään Neuvostoliitto perusteli monin tekaistuin syin, kuten viime vaiheessa esimerkiksi Mainilan laukauksilla. Tämähän oli kömpelö provokaatio ja myöhemmin on varmistunut, että Mainilassa tykeillä ampui Neuvostoliitto itse, yrittäen naamioida tulituksen muka Suomen suorittamaksi.

Kenraali Paavo Talvela (1897 - 1973) oli talvisodan suuria ja maineikkaita kenraaleitamme. Talvelalla oli keskeinen tehtävä talvi- ja jatkosotien aikaisena sotatoimiyhtymän komentajana sekä ylipäällikön edustajana Saksan sotavoimien pääesikunnassa.

Talvisodassa merkittävässä asemassa materiaalisesti ylivoimaista vihollista vastaan oli suomalaisuuteen liitetty käsite sisu, joka sodan myötä kohosi aivan uusiin korkeuksiin. Puhuttiin "talvisodan hengestä", joka merkitsi ehdotonta taistelutahtoa, periksi antamattomuutta, uhrautuvuutta, täydellistä yhtenäisyyttä ja kaikkien vaikeuksien voittamista - veljeä ei koskaan jätetty. Näin mahdollistui "talvisodan ihme".

Lähettipojat puhelimen äärellä ennen talvisotaa. Helsinki 1.10.1939. SA-kuva-arkisto.

Ratsupartio Uudellakirkolla. Uusikirkko 1.10.1939. SA-kuva-arkisto.

Sairasjunan eräs hoitajatar lääkintäharjoituksessa Viipurissa. Viipuri 1.10.1939. SA-kuva-arkisto.

Mainilan laukaukset 26.11.1939. - Neuvostoliitto väitti valheellisesti, että Suomen puolelta tuli tykistö- ja heitintulta sen alueella sijaitsevaan Mainilan rajakylään. Suomi tarjoutui selvittämään tapausta yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto kuitenkin sanoi irti voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen. Todellisuudessa Leningradin sotilaspiirin vakoiluosaston eversti P. G. Tihomirov toteutti saamansa salaisen käskyn ammuttamalla tykistöllä Mainilan kylää pohjoisesta, niin että näytti siltä, kuin tykistötuli olisi tullut Suomen puolelta.

Helsingin väestönsuojia ennen talvisotaa. Helsinki 25.10.1939. SA-kuva-arkisto.

Helsinki ensimmäisessä pommituksessa. Tuolloin nykyaikaisen sodan kauheuksista ei tiedetty mitään ja varautuminen sotaan saattoi olla sen mukaista. Esimerkiksi Helsingissä liimattiin ikkunoihin kauniisti ristiin paperisuikaleita ja niiden avulla ikkunoiden piti pysyä pommituksissa ehjinä. Helsinki 30.11.1939. SA-kuva-arkisto.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. - Puna-armeija aloitti sotatoimet ilman sodanjulistusta ja sen tykistö aloitti tulituksen Karjalankannaksella kello 6.50. Tämän ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinkiä kahdesti. Suomessa presidentti Kyösti Kallio luki eduskunnan päätöksen sotatilasta radiossa kello 13.30.

Lotta talouspuuhissa Heinolassa Kodin Suojassa. SA-kuva-arkisto.

Kuusisen hallitus 1.12.1939. - Neuvostoliitto yritti naamioida Suomea vastaan käymänsä sodan Suomen sisällissodaksi, perustamalla Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen, jolla piti olla ainoana oikeus edustaa Suomea Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa. Tämä Suomesta Venäjälle paenneista punaisista kiireellä kyhätty surkuhupaisa hallitus epäonnistui tehtävässään täydellisesti. Sen olisi pitänyt saada Suomen työväenluokka taistelemaan sortajaa vastaan, mutta tällaista ei laisinkaan tapahtunut.

Pauligin kahvinvastiketta vuosilta 1940 - 1949. Sivulla teksti: "Lisäämällä tähän pakkaukseen 25 % kahvia saatte vieläkin paremman juoman." Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Kahvi ja sokeri kortilla

Kahvi ja sokeri olivat talvisodan aikaan kortilla. Kun oikea kahvi loppui markkinoilta, alettiin valmistaa kahvinvastiketta. Sodan jälkeen juotiin paljon hyväntekeväisyys -kahveja.

Sotilaiden ruokatarpeet

Rintamalla saattoi tietenkin olla useinkin tilanteita, jolloin ruokahuolto ei voinut toimia ja ruoka oli kerrassaan loppu. Tarkoituksena oli kuitenkin, että suomalaisen sotilaan päivittäisen muonituksen perustana oli lokakuussa 1939 vahvistettu sotamuona-annos. Se piti sisällään noin puoli kiloa näkkileipää, 60 grammaa voita sekä lihaa, jota oli tyypistä riippuen 150 - 200 grammaa. Annosten koko luonnollisestikin vaihteli tilanteen ja sotilaiden tehtävien mukaan.

Varsinaisesti sotamuona-annoksiin kuului kolmetoista erilaista ruokaa: kuiva leipä, voi, juusto, makkara, sokeri, tee, ryynejä, perunaa, naudanlihaa, suolaa/mausteita, rasvaa, margariinia, jauhoja sekä maitoa. Annosmäärät ilmoitettiin grammoissa.

Karttaa tutkitaan Suomussalmella. Suomussalmi 1.12.1939. SA-kuva-arkisto.

Vallattu venäläinen kivääri Suomussalmella. Suomussalmi 15.12.1939. SA-kuva-arkisto.

Suomen menestystä joulukuussa 1939. - Puna-armeija hyökkäsi useilla paikoilla koko pitkällä rintamalla, mutta Suomen puolustusvoimat torjuivat nämä hyökkäykset kaikilla rintamaosuuksilla. Karjalankannaksella puna-armeijan hyökkäys pysähtyi suojajoukkotaisteluiden päätyttyä 5. joulukuuta Mannerheim-linjalle. Suomi suoritti vastahyökkäyksenkin Karjalankannaksella 23.12., mutta se epäonnistui.

Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan torjuntavoittojen lisäksi ensimmäisen hyökkäyksellisen ja strategisesti merkittävän voiton Suomen armeija saavutti 12.–22. joulukuuta Tolvajärvellä Raja-Karjalassa. Taisteluissa Ryhmä Talvela, eversti Paavo Talvelan johtamana, rintamakomentajanaan everstiluutnantti Aaro Pajari, löi puna-armeijan 139. jalkaväkidivisioonan, mikä esti puna-armeijan iskun Laatokan Karjalassa taistelleiden suomalaisjoukkojen selustaan.

Joulukuun 1939 aikana Osastot Roininen ja Suoranta pysäyttivät Sallassa Neuvostoliiton 122. (ja 88.) jalkaväkidivisioonan hyökkäykset Kemijärven alueelle. Samoin Petsamossa suomalaisosasto Pennanen pysäytti neuvostoliittolaisten 52. jalkaväkidivisioonan ja 104. vuoristodivisioonan etenemisen Nautsin-Höyhenjärven alueelle.

Reservin kapteeni Juutilainen, talvisodan suuria sankareita, kuuluisa Marokon Kauhu. Leimola 1.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Kollaa kestää

Kollaan taistelut käytiin Kollaanjoella Suistamon pitäjässä Laatokan Karjalassa. Taistelut alkoivat 7. joulukuuta 1939 ja jatkuivat talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940. Jälkipolvet muistavat taistelusta sanonnan ”Kollaa kestää”. Kerrotaan, että kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: ”Kestääkö Kollaa?”. Tähän Juutilainen oli vastannut: ”Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan.”

Korsua rakennetaan Pyhäjärven seudulla Pyhäjärvi 17.12. 1939. SA-kuva-arkisto.

Lotilla oli hyvin suuri merkitys sodissamme. Kuvassa Lotta-Svärdin Porin paikallisosaston lottaompelimon lotat työntouhussa talvisodan aikana. Rintamalle lähetettäviä paketteja laitetaan kuntoon. SA-kuva-arkisto.

Vallattu panssariauto Tolvajärven rintamalta. Tolvajärvi 18.12.1939. SA-kuva-arkisto.

Talvisodan motit

Suomi saavutti talvisodassa suuria menestyksiä harjoittamallaan mottitaktiikalla, jossa vihollisen koko joukko eristettiin ja sen jälkeen usein tuhottiin. Ankarimmat mottitaistelut käytiin Kuhmossa ja Laatokan Karjalassa. Kuuluisin motti toteutui Suomussalmen Raatteen tiellä 1.–7. tammikuuta 1940. Siellä suomalaiset onnistuivat mottitaktiikassa täydellisesti ja kykenivät tuhoamaan neuvostoarmeijan 44. divisioonan kokonaan.

Suurimmat hyökkäyssotaan perustuneet ja merkittävää kansainvälistä huomiotakin herättäneet voitot suomalaiset saivat Suomussalmen taistelussa 27.–29. joulukuuta 1939 ja sitä seuranneessa Raatteentien taistelussa 1.–7. tammikuuta 1940.

Päämajan propagandaosaston joulujuhla. Valokuvaajien kämppä. 23.12.1939. SA-kuva-arkisto.

Lottia Sortavalan ilmavalvonta-aluekeskuksessa (IPAK). Sortavala 7.1.1940. SA-kuva-arkisto.

Boforsin 40 mm:n ilmatorjuntakanuuna talvinaamiossa. Matkaselkä 8.1.1940. SA-kuva-arkisto.

Gunnar Höckert (1910 - 1940), kultaa Berliinin olympialaisissa 1936.

Kaatuneet olympiamitalistit

Talvi- ja jatkosodassa kaatui yhdeksän olympiamitalistiamme. Talvisodassa suurimman uhrinsa isänmaalle antoivat 5 000 metrin juoksun olympiavoittaja Gunnar Höckert, voimistelun kaksinkertainen pronssimitalisti Mauri Noroma, pikaluistelun hopea- ja pronssimitalisti (yhteensä kolme mitalia) Birger Wasenius, maratonjuoksun pronssimitalisti Martti Marttelin ja voimistelun kaksinkertainen pronssimitalisti Make Uosikkinen.

Jatkosodassa kaatuivat viestihiihdon olympiavoittaja Kalle Jalkanen, painin olympiavoittaja ja pronssimitalisti Lauri Koskela, kymmenottelun kaksinkertainen hopeamitalisti Aki Järvinen ja sotilaspartiohiihdon hopeamitalisti, Mannerheim-ristin ritari Olli Remes.

Eversti Aaro Pajari esikuntineen Aittojoella. Aittojoki 2.2.1940. SA-kuva-arkisto.

8/KT-Pr. Kapteeni K. Teira. Märkäjärvi 7.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Miehet saunomassa Kemijärvellä. Kemijärvi 7.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Sauna

Saunomisella oli sodissamme suuri, ei vain puhdistava, vaan myös mielialaa kohottava ja tasapainottava merkitys. Minne hyvänsä sota miehet kuljettikin, aina kun joksikin aikaa jäätiin aloilleen, oli saunan tekeminen ensimmäisiä puuhia. Peseytymisellä oli suorastaan rituaalinen merkitys, ja komppanialla kuin komppanialla oli oltava oma sauna. Rintamaoloissa puhdistautumisella oli käytännön merkityksensä, samalla saunomiseen liittyi myös ajatus sotilaan henkisestä puhdistautumisesta, jossa rintaman saastaisuus oli mahdollista pestä pois.

Lotta jakamassa kahvia Nautsissa, Höyhenjärvellä. Nautsi, Höyhenjärvi 17.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Ilmavalvoja Sodankylässä (hälytys). Sodankylä 21.2.1940. SA-kuva-arkisto.

Puna-armeijan suurhyökkäys helmikuussa ja maaliskuussa 1940. - 1.2. aloitti puna-armeija suurhyökkäyksensä valmistelun voimakkaalla ja jatkuvalla tykistötulella, erityisesti Summan lohkolla. Tällaiseen suurhyökkäykseen suomalaiset olivat voineet aiemmin tutustua vain ensimmäisen maailmansodan päärintaman kuvauksista. Väsyneiden ja hupenevien varusteiden vaivaamien suomalaisten tilanne heikentyi jo ennen varsinaista päähyökkäystä. Varsinainen yleishyökkäys alkoi 11. helmikuuta aamulla kello 8.40 tykistötulen kiihtyessä voimakkaaksi rumputuleksi. Iltapäivään mennessä neuvostoliittolaiset saivatkin aikaan ratkaisevaksi muodostuneen läpimurron Summassa Lähteen lohkolla.

Maaliskuun alussa puna-armeija jatkoi massiivista hyökkäystään. Suomen puolustusvoimain vakaasti huvenneet voimavarat sekä miehistön että materiaalin suhteen ja joukkojen fyysinen väsyminen vei suomalaisten taistelukyvyn äärirajoille talvisodan viimeiseksi kahdeksi viikoksi.

Moskovan rauha

Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta hyväksyivät Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen 11. maaliskuuta ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12. maaliskuuta 1940.

Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistaan ja neljänneksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodassa Suomi taisteli olemassaolostaan. Se kuitenkin säilytti itsenäisyytensä, eikä sitä miehitetty. Kaatuneita oli yli 23 000 ja pysyvästi invalidiksi jäi 11 000 suomalaista.

Rauhansopimus teki melkoisen loven tuotantoon. Maamme pelloista ja metsävaroista menetettiin kahdeksannes, vesivoimasta lähes kolmannes ja liikenteen ja teollisuuden kapasiteetista viidennes. Rajan taakse jäivät Viipuri - maan toiseksi suurin puutavarakaupunki - Käkisalmi ja Sortavala. Näiden lisäksi jäivät mm. Enson ja Värtsilän tehdasyhdyskunnat, Rouhialan vastavalmistunut voimalaitos, melkoinen osa rautatieverkostoa sekä myös osa Saimaan kanavaa.

Karjalan neito istuu rantaniityllä. Kuvaaja A.O Väisänen. Kuva Museovirasto.

Talvisodan seurauksena arviolta 420 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan muihin osiin Suomea. Monenlaisia ongelmiakin esiintyi, mutta siirtolaisten sijoittaminen uusiin oloihin sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Karjalaiset olivat luonteeltaan erilaisia, kuin muut Suomen heimot. Niinpä karjalainen tyttö, joka joutui jäyhään hämäläiseen ympäristöön, valitti, että suuhunkin on tullut makuuhaavoja. Karjalaisia vaivasi luonnollisestikin koti-ikävä. Oli tavallista, että he puhuivat paluusta takaisin "pääskysten palattua" tai "kun tuomet jälleen kukkivat".

Kun Karjala saatiin takaisin kesällä 1941, evakkojen paluumuutto alkoi heti. Kaikkiaan 280 000 ehti palata jälleen-rakennustöihin. Kodit odottivat enimmäkseen raunioina.

Lähteet
*Kansakunnan historia - WSOY
*Wikipedia
*Kansallisbiografia
*Summan tarina, Jussi Jalonen
*Suomen historian pikkujättiläinen - WSOY
*Kenttäpostia 2 - 2022