Iin Hamina - Wanha Hamina - Nätteporin kaupunki

Tutustumme Iin Haminaan Seura-lehden vuoden 1938 artikkelin myötä. Tekstissä usein toistuva nimi Nättepori (Nätteborg) tulee siitä, että kauppapaikan Iihin perustivat aikoinaan ruotsalaiset. Nätteborg tarkoittaa kauppalinnaa. Seuran artikkeli alkaa nyt:

Oulun seutujen asukkaat ja Pohjanlahden pohjoisrannikon eläjät tietävät kyllä, missä sijaitsee "Nätteporin kaupunki" - mutta muu Suomipa tuskin tietää. Nätteporin kaupunki - siksi sitä leikillä kutsutaan - muistuttaa lähinnä entisiä, pieniä, keskiaikaisia kaupunkejamme ja kaukaa tullut vieras, joka tuohon outoon Nätteporiin saapuu ja vaeltelee sen kapeita katuja, joutuu pakostakin kummallisen tunnelman valtaan. On kuin eläisi ajassa muutamia satoja vuosia sitten. Odottaa vain kapeilla kujilla tapaavansa keskiaikaisissa puvuissa käveleviä käsityöläisiä - ja tuskinpa kovinkaan hämmästyisi, jos kujanteen kulmauksesta ratsastaisi pertuskalla varustettu huovi korskuvalla ratsullaan.

Nätteporin kaupungiksi kutsuvat Iin haminalaiset omituista yhteiskuntaansa, joka sijaitsee Iin asemalta noin 4 - 5 kilometrin päässä jokisuulla.

Vierailu Nätteporissa

Kaksi on katua Nätteporissa - Takakatu ja Etukatu, joita myöskin Yläkaduksi ja Alakaduksi kutsutaan. Näiden "valtakatujen" välillä risteilee sitten kapeita kujasia - "sivukatuja". Molemmat pääkadut ovat oikein kivetyt, mutta niin kapeat, että tuskinpa leveillä rataspeleillä niitä koluuttamaan mahtuisi. - Autoa eivät Nätteporin mukulakiviset kadut ole koskaan nähneet - eivät ainakaan sivukadut.

Ja katujen varsilla on tuhka tiheään taloja - kuinkapa muuten, kun kerran Iin Hamina Nätteporin kaupunki on. Nurkka nurkassa kiinni siellä niitä on - sekä suuria että varsinkin pieniä. Jotkin pikku asumukset on sirosti maalailtu punaisiksi ja keltaisiksi, mutta harmaita, vaatimattomia taloröttelöitä on sentään suurin osa.

Itse Takakadun päätteenä on Iin vanha kirkko, joka ei oikeastaan enää kuulukaan Nätteporin kaupunkiin.

Vaeltelemme Iin Haminan pääkatuja pitkin. Niinkuin ainakin kaupungissa on täälläkin tarpeellisia kauppapuoteja ja liikkeitä katujen varsilla. Tuolla näkyy olevan ruokalan kilpi, tuolla leikkelee parturi pitkätukkaisia haminalaisia, tuolla paikkaa suutarimestari nätteporilaisten kenkiä jne.

Suurin osa Iin haminalaisista onkin pieneläjiä - käsityöläisiä, pikkukauppiaita, kalastajia ja muita.

lm Haminaa ei suinkaan ole rakennettu minkäänlaisen asemakaavan mukaan. Talot ovat aivan sikin sokin katujen varsilla. Jokin taloröttelö työntää päätyänsä puoliväliin keskikadulle, kun taas toinen pakenee ikäänkuin ujostellen kauaksi muista. Varsin pienellä alueella on hökkeleitä satamäärin ja asukkaita lienee Iin Haminassa nyt siinä tuhannen vaiheilla.

Miten Nättepori syntyi?

lijoen suu tunnetaan jo vanhoilta ajoilta vilkkaana markkinapaikkana. Siellä ovat käyneet ulkomaalaiset mertenkyntäjät ja kauppamiehet vuosisatoja sitten ja sinne ovat solakoilla veneillään lasketelleet idästä, suurten metsien takaa Perä-Pohjolan, Kainuun - jopa Vienan Karjalankin miehet. Siksipä lijoen suuhun rykelmöityikin jo varsin aikaisin isonlainen ja vauras kylä.

Mutta vasta sitten, kun Ylämaiden puu ja terva alkoi tulla huutoon, syntyi Iihin oikea Hamina - Iin Hamina. Vanhat muistelevat vieläkin niitä aikoja, jolloin tukki- ja tervalautat soluivat virtaa pilkin kaukaa, kaukaa Kainuun maasta Iihin. Silloin oli Nätteporissa kiirettä ja tuisketta.

Iin Haminan kuulut kevät- ja syysmarkkinat olivat oikein suurten virkaherrojen tarkoin säätämät ja kuulutettiin ne "rumpuutuksen" voimalla. Kauppilan vanha herastuomarikin oli aina ennen vanhaan kulkenut ennen markkinoiden alkua pitkin Nätteporin katuja ja lukenut seuraavanlaisen virallisen asiakirjan:

"Kruununnimismies Konrad Piilin ilmoituksen mukaan ovat jäät Pudasjärvestä lähteneet, eikä ole enää mitään estettä metsäntuotteiden lauttaukselle. Oulun läänin kansliassa... jne."

On selvää, että kun puu ja ylämaiden terva elivät Pohjanmaalla valta-aikaansa, syntyi kyllä sellainen kaupunki kuin miksi Nättepori noihin aikoihin kehittyi. Oulun rikkaat terva- ja puukauppiaat perustivat toimistojaan ja kauppojaan Iin Haminaan ja olivat itsekin aina henkilökohtaisesti silloin paikalla, kun "vihreän kullan" rikkaudet kaukaa, satojen kilometrien takaa rannikolle valuivat.

Virallisesti kestivät Iin Haminan kevät- ja syysmarkkinat kymmenen päivää, mutta todellisuudessa niitä vietettiin 3 — 4 viikkoa. Nättepori oli silloin koko Pohjanmaan kaupan polttopiste.

Nätteporin entistä markkinatouhua

Kun Kauppilan vanha herastuomari oli rumpuutuksen voimalla lukenut edellämainitun kruununnimismies Konrad Piilin tiedoituksen siitä, että Pudasjärvestä olivat jäät lähteneet, alkoivat Iin Haminan kuuluisat kevätmarkkinat. Silloin tulla puikkelehti jokea pitkin tukkilautta lautan perästä ja tervaveneitä laskettiin parhaina vuosina viilettelevän monia satoja.

Nättepori muuttui heti - havahtui kuin talviunesta. Ylämaalaiset ja muut jokivarren eläjät kansoittivat silloin Iin Haminan talot ja kadut. Noina markkinaviikkoina nousi Nätteporin asukasluku useaan tuhanteen henkeen - oli suurta jos pientäkin kadulla kulkijaa ja kaupoissa ostelijaa ja kaikki olivat kerrassaan vississä markkinavireessä.

Oulun puu- ja tervasaksat tekivät kauppoja sen kun kerkesivät. Kilpailivat toistensa kanssa ja kulta- ja hopeakolikot siirtyivät ennen pitkää lapikasjalkaisten ylämaalaisten taskuihin. Ja sikäli kun viimeksi mainituiden veneet tyhjenivät tervatynnyreistä ja puulautat soluivat jokisuulle, täyttyivät heidän tuohikonttinsa Oulun porvarien tavaroilla.

Vietiin kotiin vaimoväelle huiveja ja kaikenlaisia koruja, ostettiin itselle tupakkapötkyjä ja viinaa lekkereittäin jne. Ja iltaisin toimeenpantiin Haminassa iloisia tansseja, joihin osallistuivat sekä nätteporilaiset että heidän vieraansa.

Noina kuulakkaina kevätkesän iltoina solmittiin silloin ylämaalaisten ja nätteporilaisten välillä monta suhdetta - Iin Haminan tyttäriä vietiin emänniksi kauas Kainuun korpiin, ja nälkämaan neitoja jätettiin Nätteporin kaupunkiin. Ja kun sitten vihdoin vilkkaat markkinat päättyivät, sonnustautuivat Kainuun maan ja Perä-Pohjolan miehet paluumatkalleen.

Kotimatka kesti monesti viikkokaudenkin, sillä taipaleet olivat huikean pitkät. Mutta iloisin mielin joutui matkanteko, sillä olivathan kaupat hyvin onnistuneet ja terva ja puu oli vaihtunut Oulun kauppamiesten jauhoihin, kahviin, sokeriin, suolaan ja tupakkaan.

Menneet ovat entiset ajat

Niin - menneet ovat iloiset markkina-ajat Iin Haminassa. Ovat vain säilyneet vanhojen muisteluksina. Maailma on muuttunut - vaikka itse Nätteporin kaupunki on pysynyt ulkonäöltään entisenä. Tukki- ja tervalauttoja eivät ylämaalaiset enää Iin Haminaan tuo, joka on mataloitunut ja puun ja tervan tuonnin ja viennin hoitavat nyt toiset miehet kuin silloin.

Mutta itse Iin haminalaiset ovat vain jääneet asumaan noihin pieniin taloihinsa ja hoitelevat nyt omia toimiansa. Aika on toinen nyt. Kauppilan vanha herastuomari on jo aikoja sitten saatettu Iin kirkkomaahan - sinne on myöskin viety iloinen Ojan ukko, joka ennen vanhaan klarinetteineen piti nätteporilaisten markkinahiluissa soittopuolesta huolen - ovat sinne vaeltaneet yksi toisensa jälkeen monet muutkin entisen puu- ja terva-ajan eläjät.

Ainoastaan joku vanha muori tai ukko muistelee vielä menneitä touhun aikoja - muistelee vähän kuin ujostellen ympärillään nyt hallitsevaa ja vallitsevaa hiljaisuutta. Nätteporin kaupunki on jo elänyt aikansa.

Millä nätteporilaiset nyt elävät?

Vaikka vanhat hyvät ajat siis ovat olleet ja menneet, eletään Iin Haminassa nytkin suhteellisesti verraten hyvin. Tuo kummallinen talorykelmä ei suinkaan vaikuta sivulliseenkaan aivan tavalliselta vähäväkisten asuma-alueelta.

Haminalaiset ovat uutteraa ja kuuleman mukaan hyvin toimeentulevaa väkeä - työteliästä ja ahkeraa. Jokaisella on Iijoen toisella puolen pienet peltotilkkunsa, joita viljelevät, ja lehmä tai parikin antaa maitoa rukihisen leivän painimeksi.

Näkymä Iin Haminan kadulla. Pikkupojat vanteita pyörittämässä Kahvila Sointulan (O. Helmivirta) edustalla. Taustalla Iin vanhan kirkon kellotapuli ja oikealla Helmivirran leipomo, kauppa ja kahvila Sointula. Kirkko tuhoutui tulipalossa 1942. Kuvaaja Pietinen, vuonna 1935. Kuva Museovirasto.

Kun puu- ja tervatouhu loppuivat, hakivat tietenkin vähävaraisimmat Iin Haminan asukkaat itsellensä toisia toimeentulon mahdollisuuksia. Omissa, pienissä taloissa asutaan ja käydään kaukana töissä, muokataan maata, kalastetaan ja touhutaan yhtä ja toista.

Jotkut pitävät pientä kauppaa, napertelevat käsitöitä ja elävät päivän kerrallaan - jos eivät nyt kovin yltäkylläisyydessä, niin hyvin sentään.

Erittäin kaunis piirre nätteporilaisten keskuudessa on se, että he ovat naapurirakkaita. Minkäänlaista toraa ja riitaa ei Iin Haminasta kuulu koskaan ja ihmeellisen yksimielisesti he puolustavat "kaupunkiansa" ja sen kunniaa.

Viime aikoina on nimittäin suunniteltu, että koko Nättepori järjestettäisiin uudelleen oikean asemakaavan mukaan. Iin kunta lieneekin tästä jo tehnyt päätöksensä ja toistaiseksi ei Haminaan saa uusia taloja rakentaa. Lähivuosina tulee Iin outo Hamina muuttamaan suuresti muotoaan - mutta itse Iin haminalaiset eivät suhtaudu tähän ollenkaan iloisesti. He kuulemma tahtoisivat pitää kaupunkinsa sellaisena kuin se on.

Nätteporin kaduilla ja kujilla on hauska vaellella. Mielellään poikkeaa vieras kodikkaaseen pikku kahvilaan juomaan kupin kuumaa, tekee ostoksensa pikku kaupasta, jonka vanhanaikaisesti maalailtu ilmoituskilpi ikäänkuin kutsuu sisälle poikkeamaan.

Poikia Iin Haminan kadulla. Kuvaaja Samuli Paulaharju, vuonna 1913. Kuva Museovirasto.